Hiding in my own Confusion

Omaelämänkerrallinen Jeesus-romaani

2012-01-26T11:22:00.000+02:00

Mike Pohjola : Ihmisen poika (2011)

Olin viimevuoden Ropeconissa kuuntelemassa kun Mike Pohjola luki Larppaukseen ja roolipeleihin liittyviä kohtia tulevasta kirjastaan. Koin, että velvollisuuteni larppaajana on lukea tämä kirja ja niimpä se tarttui mukaan kirjastosta. Mike Pohjola itse kuvailee romaaniaan omaelämänkerralliseksi Jeesusromaaniksi, mutta en tiedä, kuinka paljon kirjasta on totista totta ja mikä fiktiota. Faktaa on kuitenkin se, että Miken toinen nimi, Julius, on sama kirjan päähenkilön kanssa.

Tämä yli 600-sivuinen kirja kertoo alusta asti nuoren Julius Sariolan elämän. Julius kasvoi koko lapsuutensa vankasti uskovassa perheessä ja pelkäsi ja kunnioitti Jumalaa. Ala-asteella hänen oli vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät totelleet kymmentä käskyä ja sitä, miksi poliisit eivät pidättäneet tällaisia ihmisiä. Juliuksella oli myös vahva epäily, että Jumalalla olisi hänelle jokin suuri suunnitelma ja hänen siksi piti käyttäytyä ja elää yhtä puhtaasti kuin Jeesus oli elänyt.

Eläminen Jeesuksen lailla ei kuitenkaan ole helppoa. Varsinkin kun papit ja muut uskonnollisesti luotettavina pidettävät ihmisetkään eivät käyttäydy, kuten pitäisi. Ristiriidat ajoivat Juliusta eri suuntiin ja muuttaminen pois vanhempien kodista muutti Juliuksen elämää radikaalisti. Silti epäilykset jostain suuresta suunnitelmasta kummittelivat Juliuksen mielessä.

Kirjassa käsitellään paljon larppausta ja roolipelejä, jotka erityisesti kiinnosti minua. Kirja oli myös mielenkiintoinen siten, että en ole koskaan ennen lukenut miehen kasvutarinaa. Ja vieläpä itse miehen kirjoittamana.

Suosittelen kaikille, joita uskonto, roolipelit ja kasvutarina pojasta mieheksi kiinnostaa.

2012-01-19T13:55:00.000+02:00

Hei!

Nyt on aika pienelle lukijakyselylle. Blogillani on jo noin 15 lukijaa, mikä on enemmän kuin mitä ikinä olisin kuvitellut blogillani olevan. Olisi kiva tietää, ketkä lukijoista ovat aktiivisia seuraajiani ja mitä blogiltani halutaan. Siispä olisi todella kiva jos kopioisit ja täyttäisit allaolevan kyselyn ja liittäisit sen kommenttiin.

1. Kuinka aktiivisesti seuraat blogiani?
[ ] Luen jokaisen merkinnän
[ ] Luen merkinnät, jotka vaikuttavat kiinnostavilta
[ ] Selaan nopeasti läpi ja katson kuvat

2. Seuraatko blogiani suoraan vain jonkun syötteenlukijan kautta?
[ ] Suoraan
[ ] Syötteenlukijan kautta

3. Mitkä asiat blogissani kiinnostavat sinua?

4. Mitkä koet vähemmän kiinnostaviksi?

5. Mistä uusista aiheista toivoisit minun kirjoittavan?

Kiitos ihan superpaljon jo valmiiksi!

PS. Seuraava tekemäni merkintä on SADAS merkintä tässä blogissa!

Parodiasatuilua

2012-01-16T10:32:00.001+02:00

Emile Bravo : Kultakutri ja seitsemän kääpiökarhua

Heti perään toinen hassunhauska sarjakuva. Sarjasta on ilmestynyt myös toinen osa Seitsemän nälkäistä kääpiökarhua.

Kuten nimistä voi päätellä, on sarjakuvan ideana parodioida tunnettuja satuja ja väännellä ja käännellä juonia. Suosittelen kaikille saduista ja huumorista pitäville.

Hömppää

2012-01-16T10:27:00.001+02:00

Julien Neel: Mimu - Päiväkirjaelämää (2011)

Tällaisen hassun sarjakuvan esittelen. Ei hirveästi minun tyyliä, mutta jotenkin sympaattinen. Löytyy poikkeuksetta lastenosastolta, mutta käsittelee rakkauselämää sekä aikuisen, että lapsen näkökulmasta. Hyvin viihdyttävä ja lämminhenkinen ohkainen välipala kaikenlaisille lukijoille.

Tämän tyttömäisen sarjakuvan tekijä on muuten yllättäen vuonna 1976 syntynyt Ranskalainen mieshenkilö. Ranskasta sarjasta on ilmestynyt jo viisi kirjaa, mutta suomessa ilmestyneitä on tähän mennessä vasta 2; Edellä mainittu Päiväkirjaelämää ja kakkososa Kesäblues. Tämän vuoden maaliskuussa ilmestyy kolmas osa Kasvukipuja.

Pienen pieni Leshy

2011-12-30T17:49:00.001+02:00

Tässä ensiesittelyssä pikkuinen ÖTÖ. Se on Island Dollin Leshy ja se on minun ihan oma söpöläinen.

Pohdi Zombeja

2011-12-27T13:50:00.000+02:00

John Ajvide Lindqvist : Kuinka kuolleita käsitellään

Oli pakko napata tämä kirja kirjaston hyllystä kun näin sen. Ihastuin sen verran Lindqvistin tyyliin luettuani Ihmissataman, että piti testata sitten tämäkin.

Arvosteluuni Ihmissatamasta pääset klikkaamalla tästä.

Kuinka kuolleita käsitellään on Ihmissatamaan verrattuna vähän monimutkaisempi kirja. Tämä voi johtua myös siitä, että niinsanottuja päähenkilöitä on kirjassa enemmän, eikä kirja ole aivan niin perusteellinen. Se jättää paljon oman ajattelun varaan.

Aihe kirjassa herättääkin ajattelua. Kirja kertoo käytännössä zombeista, mutta käsittelee aihetta paljon syvemmin ja useammalta kannalta kuin esimerkiksi perus zombieleffat. Kuolleet heräävät henkiin. Mitä ne haluavat? Miten tapaus vaikuttaa ihmisiin? Miksi tällaista tapahtuu?

Tukholmassa tunnelma on sähköinen. Sähkö tuntuu tunkeutuvan kaikkialle: sähkölaitteisiin, ihmisiin, eläimiin, kasveihin... kuolleisiin. Sähkön, tai jonkun muun vaikutuksesta kuolleet heräävät henkiin. Ruumishuoneilla on uudella tavalla vilkasta ja haudoissa kolisee. Kaikki hälytysajoneuvot ovat noutamassa harhailemaan lähteviä kuolleita. Jostain syystä ne haluavat palata entiseen kotiinsa.

Omaisten reaktiot hautaamiensa omaisten paluusta ovat hyvin erilaisia kirjan seuraamilla henkilöillä. Yksi ei usko omaisensa koskaan kuolleen, yksi päättää palauttaa lapsen lapsensa jälleen kuolonkankeasta muumiosta tavalliseksi eläväksi. Eräs iäkäs nainen tajuaa harmageddonin viimein tulleen ja ryhtyy sen vaatimiin toimenpiteisiin.

Kuka on lopulta oikeassa? Vai onko kukaan? Kuinka kuolleita käsitellään?

Jouluntoivotus!

2011-12-25T16:35:00.000+02:00

Yllätysperuutus ja korvaaja

2011-12-05T16:45:00.001+02:00

Eipä tule edellisessä merkinnässä mainitsemaani nukkea tänne. Minun piti tilata nukke kimpassa kahden muun mukana, mutta kimpan järjestäjä perui kimpan. (ärrinmurrin) Bongasin kuitenkin tarjouksen Impldollin 27-cm kropasta ja sellainen on nyt sitten tulossa tänne. Lähetin Impldollille mailia, että myyvätkö nuken päitä erikseen ja kyllähän myyvät. Joten pikkuiselle tulee samalta firmalta Aimee-nimisen nuken pää. Kuvassa näkyvät spesiaaliosat (tassut) ei kuulu kroppaan vaan kroppa on perus ihmiskroppa. Rakastuin tuohon hymyyn saman tien <3.

Kenelläkään ei ole niin pitkiä sormia

2011-11-30T13:55:00.001+02:00

John Ajvide Lindqvist : Ihmissatama (2008)

Ihmissatama on Lindqvistin kolmas romaani. Aikaisempia teoksia ovat Kuinka kuolleita käsitellään (2005) ja Ystävät hämärän jälkeen (2004). Jälkimmäisestä on tehty myös elokuva, jota suosittelen erilaisen vampyyrielokuvan etsijälle.

Juuri lukemani Ihmissatama kertoo eräästä saaresta Ruotsin rannikolla. Saaren nimi on Domarö ja sillä on kannettavanaan karmiva historia. Saari kannattelee myös päällään tiivistä ihmisyhteisöä, joka on elänyt saarella satoja vuosia sukupolvesta toiseen.

Eräänä kauniina talvisena aamuna Anders, hänen vaimonsa ja 6-vuotias läpsensa Maja päättivät lähteä hiihtäen katsomaan läheistä majakkaa. Vain kaksi palasi takaisin. Yksi heistä oli vain kadonnut jälkiä jättämättä.

Katoaminen ei jäänyt ainoaksi ja siinä vaiheessa kun kadonneita alettiin öisin nähdä kulkemassa saarella, yhä usemapi katosi tai tuli hulluksi. Katseet suuntautuivat merelle. Sinne ihmiset katosivat ja se ympäröi koko saarta. Ja se oli syvä. Ja valtava. Ja pelottava.

"Hän näki mielessään meren hapuilevan saarten kallioiden yli, peruskallion halkeamien poikki, alas maahan, kaivoihin ja oli kuin mantra olisi kaikunut hänen päässään kun Simon johdatti hänet ulos: Kenelläkään ei ole niin pitkiä sormia. Kenelläkään ei ole niin pitkiä sormia."

Kirja on genreltään kauhua, mutta suosittelen tätä silti niillekin, jotka eivät yleensä kauhusta välitä. Sivuja on 515, mutta sitä ei malta laskea käsistään. Teksti on kiehtovaa ja välissä kerrotaan muistoja saarten asukkaiden menneisyydestä, se tekee kirjasta entistä mielenkiintoisemman. Sitä vain katoaa Domarön tarinoihin.

Nukkeylläri

2011-11-24T11:17:00.001+02:00

Ähäkutti nukkeylläri. Ajattelin tilata tällaisen söpöläisen itselleni! Doll Leavesin Acorn. 20 senttiä. Rakastuin tuohon hymyyn. Tämä korvaa tulevaisuussuunnitelmissa Island Dollin Emilyn.

Tarinassa tämä on Nooran pikkusisko, eli myöskin nymfi. Tarkemmat luonteenpiirteet ja tausta yms. on vielä vähän hukassa, mutta eiköhän ne siitä kehity.

Oon aika rakastunut tohon. Eli ne kolme edellisessä postauksessa mainitsemani nuket jää sitten myöhempiin aikoihin.

Muokkauskuokkaus: Nyt pitäisi kuvan toimia?

Nukkesuunnitelmia

2011-11-20T15:57:00.001+02:00

Olen vähän ajatellut, että ostaisin vielä ennen joulua yhden nuken. Tämä katkeruudenosoituksena sille, etten pääse reilaamaan. Mutta ehkä vielä pääsen ennen kun täytän 26! Ehdin jo lainata törkeän kasan matkakirjoja. Ehkä kirjoitan joku kerta suunnitelmani, vaikken minnekään olekaan menossa vielä.

Niihin nukkesuunnitelmiin! Minulla on tällä hetkellä kolme vaihtoehtoa, joista toteutan yhden.

1. DollZonen Deer boy

Tällainen söpöläinen. Pituutta on 17 senttiä + sarvet. Sopisi niin hyvin vaikka Lukan pikkuveljeksi tai jotain. Väriltään nukke tulisi tietty olemaan tanni, kuten isoveljensäkin.

Tänä nukkea tarjottiin kaupanpäällisenä viime vuonna jos tilasi isolla summalla Dollzonelta. Think Pink myy niitä kuitenkin nyt yksittäin. Tämänhetkisistä haaveista pienin ja halvin.

Olen vain jotenkin rakastunut noihin erikoisosiin. Varsinkin sorkat on vaan niin ihania. Tassut voisin kanssa ottaa jollekin nukelleni. Vaikka isolle miehelle (siitä lisää myöhemmin).

Deer boyn sarvet on tosi paljon erilaiset kun Lukalla, mutta ovat kyllä paljon hienommat. Enemmän haaroja!

2. Doll Chateaun MSD-kroppa ja Debbien pää

Kuvassa on Bellan pää, Debbiellä on paljon aukinaisemmat silmät.

Kun näin tämän ensimmäisen kerran niin järkytyin, kuinka ruipelo se on, mutta lopulta olen vain ihastunut siihen entistä enemmän. Sen kroppa kuulemma posettaa todella hyvin. Eikä mikään ihme, raajat ei ainakaan paina paljoa kun ovat noin ohuet. Kamalasti pitäisi pelätä vaan, ettei napsahda poikki!

Minulla ei ole sille vielä paikkaa tarinassa, en tiedä mitä rotua se edustaa vai onko se vain tavallinen ihminen jostain tarinan ulkopuolelta.. Toisaalta tämä nukke on sen verran erikoinen, että voisi ansaita ihan kokonaan oman tarinansa.

Pituutta löytyy 43 senttiä, eli Nooran ja Lukan välimaastossa siis. Keskimmäinen hinnaltaan ja pituudeltaan.

3. Island Dollin Demian

Tämä on se uros, jolle voisin ottaa suden tassut. Tarinassa hän on Nooran isä, joka tykkäsi samoilla metsässä. Melkoista elämää. Tapasin nymfin ja sai tämän rakastumaan itseensä ja sitten hylkäsi tämän. Ehkä karma kosti, sillä joutui vähän sen jälkeen ihmissuden puremaksi.

Kroppa näyttää taipuvat uskomattoman hyvin ja jos se on yhtään Nooran tasoa posetuksessa niin en malta odottaa! Pituus on jopa 70 senttiä, mutta hinta ei ole kuin 40€ edellistä kalliimpi.

Puheista voi päätellä, että tämän varmaan ottaisin mieluiten, mutta entä jos Deer boyn myynti lopetetaan? Demian on kuitenkin kaupan vielä pitkään. Sitten on se, etten tiedä, miten minulta sujuu elämä sen 10-senttisen nuken kanssa. Jos se on ihan hirveätä niin tuskin otan 17-senttistäkään, mutta jos rakastun siihen niin luultavasti haluan 17-senttisen.

Kertokaa mielipiteitänne, auttakaa valinnassa :3.

Blushia, maalausta ja meikkausta

2011-11-20T13:53:00.001+02:00

Anteeksi hävyttömän pitkä päivitystauko. On ollut kaikenlaista vimeaikoina.

Olen ehtinyt hieman puuhastelemaan nukkejen kanssa. Pääasiassa Sorkkapojan. Hän sai muuten nimekseen Luka. Maalasin sen jalat ja sarvet ja tein uuden meikin. Meikki on hyvin samanlainen kuin vanhakin, mutta tuntuu kivemmalta kun se on omatekemä. Hiukan varjostin myös Lukan veikeitä korvia (jotka eivät näy kuvissa..)

Nukkepäivitystä vihdoin!

2011-10-03T12:48:00.000+03:00

Pahoittelut alastomuudesta..

Minna jo kyselikin nukkepäivitystä ja nyt sitä tulee. Vasemmalla näette uusimman hankintani, Resinsoulin Mingin. Kyseessä on 44-senttinen fauni. Aivan upea ilmestys, rakastan nuken ulkonäköä.

Nukke saapui surkeasti pakattuna, kuminauhat löysällä ja ensimmäinen kuukausi meni nuken kanssa vain siihen, että angstasin. Rintapala ei ole sopiva, kuminauhat täytyy uusia, nukke tuli meikillä vaikka tilasin ilman...

Viime lauantaina olin kuitenkin miitissä, jossa nukkeni sai paljon kehuja ja ihailua. Kaikki sanoi, että uusilla kuminauhoilla se seisoo paljon paremmin ja ehkä jopa myös kyykyssä. Muutama sanoi, että saattaa hankkia saman nuken itsekin. Mieli parani myös siitä, että löysin miitistä peruukin, jonka sitten ostinkin. Nyt ei ole poika enää kalju ja alkaa saamaan persoonaa ja luonnetta ulkonäölleen. Meikit vielä uusiksi ja blushit korviin, sarviin ja sorkkiin!

Tarinassa tämä sorkkapoika on siis Nooran poikaystävä tuossa kuvitteellisessa taikametsässä. Herkkää, eikö? Ja heille tulee myös lapsi, jolla on pikkuiset sarvet! (ko. nuken pitäisi tulla ihan lähiaikoina.)

Tässä vielä molemmat nukkeni.

Syksyinen käsityöinnostus

2011-09-11T12:13:00.000+03:00

Käsityöinnostus nostaa aina syksyisin päätään. Omistan tuon viereisessä kuvassa olevan sukkakirjan ja ajattelin kerrankin yrittää tehdä jotain vähän erikoisempaa sukkaa. Voi sitten luopua noista vanhoista kulahtaneista sukista.

Minulla on ihan hirveästi jämälankoja ja ne ovat pääasiassa todella ohuita. Kun niistä kutoo sukan niin ne on ihan lirmuja. Siksi haluan oikeata vahvaa sukkalankaa.

Suosittelen kaikille, jotka asuu inhimillisen matkan päässä Helsingistä, tätä lankakauppaa: Nordia Lankamaailma. Siellä on nyt sukkalanka-alet. Kauppa sijaitsee Oulunkylässä. Sinne on helppo päästä keskustasta busseilla ja vaikka junalla. Parasta on tietty mennä lankamaailmaan porukalla, niin että jos joku haluaa tulla mun mukaan ko. puljuun niin ota yhteyttä :)!!

Tällähetkellä teen poikaystävän/avomiehen (miten tähänkin tottuu?) lautapelille pussukoita. Siinä viisi erilaista korttipakkaa ja teen kaikille värikoodatut pussukat. Se vaan, että tein pussukoista vähän liian pieniä ja korttien ujuttaminen sinne on vaikeata. Joten ajattelin, että teen niihin vielä vuorikankaasta vuorit. Sitten voin hyökätä sukkien kimppuun <3.

Iloista syksyä kaikille lukijoille!!

weheartit.com

Tappakaa toisianne

2011-09-06T21:56:00.000+03:00

Suzanne Collins : Nälkäpeli

Tämän on juuri lukemani trilogian ensimmäinen osa. Toiset kaksi osaa ovat Vihan liekit ja Matkijanärhi. Yleensä trilogioissa kirjat ovat keskenään melko samanlaisia, mutta näissä kirjoissa jokaisessa kolmessa oli omanlaisensa tunnelma ja painotus. En olisi ikinä ekan kirjan perusteella uskonut sitä, mitä kolmannessa kirjassa tapahtuu.

Kirjan tarina sijoittuu tulevaisuuteen. Maailmassa on jäljellä enää pääkaupunki ja 12 vyöhykettä. Jokaisella vyöhykkeellä on oma elinkeinonsa ja ne elävät pitkälti köyhyydessä kun taas pääkaupungissa kaikkea on kylliksi.

Joskus oli olemassa myös 13. vyöhyke, mutta se tuhottiin sen noustessa kapinaan. Tämän seurauksena, jotta muut vyöhykkeet oppisivat olemaan kapinoimatta, joka vuosi järjestetään nälkäpeli. Jokaisen vyöhykkeen yli 12-vuotiaista arvotaan yksi tyttö ja yksi poika, jolloin saadaan kasaan 24 ihmisen ryhmä. Nämä suljetaan yhdelle alueelle ja viimeinen hengssäpysyjä on voittaja. Tämä peli televisioidaan ja se on pääkaupungissa suurta viihdettä.

Kirjan taustajuoni saattaa kuulostaa köpelöltä, mutta kun siihen sovitetaan loistavat henkilöhahmot, se herää eloon. Päähenkilönä on nuori tyttö nimeltä Katniss. Katniss on vyöhykkeeltä 12 ja on lapsesta asti pitänyt huolta perheestään, johon isän jouduttua kaivosonnettomuuteen, kuuluu enää äiti ja nuorempi sisar. Isä jätti Katnissille jousipyssyn, jolla tämä metsästi ystävänsä Galen kanssa metsästä ruokaa omaan käyttöön, sekä myytäväksi ja vaihdettavaksi muiden vyöhykkeen asukkaiden kanssa.

Kaikki muuttuu sinä vuonna kun Katnissin pikkusisko saavuttaa 12 vuoden iän ja hänen nimensä nousee arvottavien joukosta. Katniss ilmoittautuu vapaaehtoiseksi siskonsa tilalle ja päätyy nälkäpeliin yhdessä saman vyöhykkeen pojan, Peetan, kanssa.

Mitä tapahtuu, kun vain yksi voi jäädä eloon? Voiko pääkaupunkia vastaan kapinoida? Kuinka monta pitää tappaa ennen kun päämäärä on saavutettu? Ja mikä on lopullinen päämäärä?

Suosittelen!

PS. Kirjasarjasta on tulossa myös elokuva! IMDB

Mitä tekisit jos tietäisit kuolevasi

2011-07-25T19:31:00.001+03:00

Jenny Downham : Ennen kuin kuolen

Lukaisimpa tällaisen ja ajattelin vinkata. Kirjassa kerrotaan 16-vuotiaasta leukemiaa sairastavasta tytöstä, jolla on elinaikaa vain muutamia kuukausia. Ei hirveän pirteä aihe, mutta ei tarvitse pelätä itkevänsä koko kirjan ajan. Tessa on päättänyt tehdä listan asioista, jotka tekee ennen kun kuolee. Asiat eivät ole mitään pieniä ja useat näistä saavat Tessan vanhempien niskakarvat pystyyn. Kohdat listalta paljastuvat pikku hiljaa kirjan edetessä.

Fiilikset kirjaa lukiessa olivat lähinnä surulliset ja hämmentyneet, mutta elämästä ennen kuolemaa löytyi myös ilon hetkiä. Tessa pohtii mielenkiintoisesti elämää ja kaikkea minkä näkee. Kuolema lähentää ihmistä maailmaan kunnes lopulta loitontaa ja viimeiseksi hävittää kokonaan. Kirjassa on tosi monta kohtaa, joita olisi kiva siteerata, mutta niitä on niin paljon, että voitte saman tien lukea koko kirjan.

Suosittelen, ellei kuolema tai kuoleminen pelota tai jos olet kiinnostunut aiheesta.

Viimeiseksi lainaus wikipediasta aiheesta Leukemia:

Leukemia (kreik. valkoverisyys) on verisyöpä, veren valkosolujen syöpä. Valkosolujen esiasteiden lisääntynyt jakautuminen täyttää veren ja luuytimen syöpäsoluilla. Seurauksena on punasolujen, verihiutaleiden ja muiden kuin syöpävalkosolujen (”blastien”) vähäisyys veressä. Leukemiaa diagnosoidaan Suomessa vuosittain noin 150 tapausta, joista likimain 50 lapsilla. Tämä tekee leukemiasta lasten yleisimmän syöpämuodon.

Päivitystä nukkeasioihin

2011-07-20T09:36:00.001+03:00

Ensiksi täytyy mainita, että olen köyhä. Ja toiseksi, että se on oma vikani. Tai sitten noiden ihanien nukkejen vika. Mitäs ovat niin ihania, että niitä on pakko tilata. Mihin katosi se 'yksi nukke vuodessa' -sopimus?

Tilasin siis 2 nukkea ja odottelen toista kotiin tämän kuun lopussa ja toista joskus syyskuussa. Samalla saan Nooralle uudet ihanat vaaleanvirheät lasisilmät.

Kohta kokoelmasta löytyy siis nämä kaksi ihastuttavaa otusta.

Vasemmalla Island Dollin Leshy. 10 senttiä pitkä pikkusöpöläinen. Oikealla Resin Soulin Ming uljailla sorkillaan (44 cm). Nimiä kovasti mietin näille, mutta senhän nyt näkee luonnollisesti vasta meikkaamisen ja vaatetuksen jälkeen. Tarinassa Ming on Nooran poikaystävä ja Leshy heidän lapsensa. Vähän kyl jänskättää, et miten Noora ja Ming sopii yhteen. Tilasin Mingin kahvinvärisenä ja Noora on Environmental Resin Normal. Leshyn taas tilasin Natural Beigenä, myös Environmental Resin.

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla.

Rajua tekstiä

2011-07-19T11:34:00.004+03:00

Hei pitkästä aikaa! Anteeksi, että olen ollut pitkään kirjoittamatta, yritän korjata asian kirjoittamalla paljon kirja-arvosteluja ja leffa-arvosteluja. Pääsin kesätöihin kirjastoon ja minut on vallannut sellainen lukuinto, ettei ole pitkään aikaan sellaista ollutkaan!
Tässä merkinnässä esittelen kaksi kirjaa, jotka eivät sovi missään nimessä herkille ihmisille. Nämä kertovat rumasta elämästä, rikollisuudesta, murhista, seksistä, huumeista, väkivallasta, verestä ja kuolemasta. Minun ei alunperin pitänyt tehdä tätä merkintää, mutta tein silti.

Hitomi Kanehara : Käärmeitä ja lävistyksiä

Tämä kirja on voittanut kotimaassaan Japanissa maan arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, Akutagawan, ilmestyessään vuonna 2004. Kirjailija Hitomi Kanehara jätti koulun kesken 11-vuotiaana, lähti kotoa teini-ikäisenä ja asui pitkään kadulla. Hän kuitenkin piti kirjoittamisesta ja lähetti kirjoituksiaan säännöllisesti kääntäjänä työskentelevälle isälleen, jonka avustuksella nainen muokkasi teksteistä kirjan.

Itse kirja kertoo 19-vuotiaasta Lui-nimisestä tytöstä, joka on juuri löytänyt itselleen miehen. Mies on punkkari, raggari ja tatuointeja ja lävistyksiä täynnä. Erikoisinta miehessä on kuitenkin tämän kaksihaarainen kieli. Lui lumoutuu miehestä ja päättää itsekin halkaista kielensä.

Kielen halkaisemisen prosessi on pitkä. Ensin kieleen tehdään lävistys. Sen Lui kävi ottamassa miesystävänsä Aman ystävän luona. Lävistyskäynti ei jäänyt Luin ainoaksi käynniksi tuon lävistys- ja tatuointitaiteilijan luona. Lui päätti myös ottaa itselleen tatuoinnin.

Lui päätyy elämään elämää kahden miehen välillä, joista molemmista paljastuu niin pimeitä puolia, että Lui joutuu miettimään, kumpi heistä ehtii tappamaan hänet ensin, vai pitäisikö se tehdä itse?

Muistatte varmaan aiemmat varoitukseni, ne pätevät tähän. Tämä kirja sisältää hyvin graafista tekstiä. Asioita ei kuvailla siveästi vaan kieli on hyvin yksioikoista. Ehkä juuri tämä tekee kirjasta hyvin elämänmakuisen ja realistisen. Teksti on selkeää luettavaa ja ollessaan vain 124 sivua pitkä, sen myös lukee nopeasti.

Anthony Burgess : Kellopeli Appelsiini

Täytyy heti aluksi sanoa, että en ole nähnyt tästä kirjasta tehtyä elokuvaa. Vielä. Haluan kyllä nähdä sen tämän kirjan lukemisen jälkeen. Toisaalta tiedän, että elokuva tuskin tulee olemaan yhtä hyvä kokemus kuin kirja. Jos pidit elokuvasta, sinun täytyy lukea tämä kirja!

Jälleen kerran varoituksena heikkohermoisille, tämä kirja ei sovi teille. Väkivaltaa ja verta. Paljon. Graafista tekstiä. Kirjan tekstiä voi olla aluksi vaikea ymmärtää, sillä alkuperäiselle tekstille uskollisena, se sisältää paljon lainasanoja. Suomennoksessa lainasanat on pääasiassa lainattu venäjän kielestä. Kirjan lopussa on onneksi sanasto, josta täysin vieraat ilmaisut voi tarkistaa. Itselleni mieleen jäi erityisesti sana "Molokotsai", jota tarkoittaa teetä maidolla.

Kirja on kirjoitettu vuonna 1962, mutta sen tarina sijoittuu tulevaisuuteen. Itselleni mieleen tulee lähinnä 80-luvun jengielämä jossain amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Kirjan päähenkilö on Alex-niminen nuori mies. Hänen kotonaan asiat eivät ole kunnossa, joten aika kuluu pääasiassa kaduilla riehuen. Asema jengin johtajana antaa nuorelle miehelle mahdollisuuden toteuttaa kaikkia väkivaltaisia haaveitaan. Rahaa saa kun ryöstää kioskin ja hupia on hakata vanha mies kadulla. Rahat on hyvä käyttää alkoholiin. Taival taittuu kävellen tai juosten, mutta jos tarvitsee päästä pidemmälle, voi aina varastaa auton. Jengitappeluissa aseina käytetään nyrkkirautoja, polkupyörän ketjuja, veitsiä ja omia käsiä ja jalkoja. Elämä on yksinkertaista...

...kunnes kerran tekee virheen ja poliisit saavat kiinni. Alex tietää, että vankila ei sovi hänelle, joten hän ottaa mieluusti vastaan vaihtoehdon, joka lyhentää hänen tuomiotaan. Hän suostuu koekaniiniksi uuden hoitomuodon kokeiluun. Tämän kokeilun tarkoituksena on luoda mallikansalaisia. Alex saa oppia, mitä tarkoittaa aivopesu ja se, kun oma tahto viedään.

On jännä huomata kirjaa lukiessa, kuinka ensin inhoaa Alexia koko sydämestään. Se, mitä hän tekee ihmisille on hirveätä. Kuitenkin kirjan loppupuolella sympatiat kääntyvät Alexin puolelle ja sitä alkaa vihaamaan koko muuta maailmaa. Tunteiden myrsky.

PS. Olen aikaisemmin arvostellut Anthony Burgessin kirjan Pipopää potilas.

Kiitos lukemisesta. Älkää nähkö painajaisia vaan nauttikaa kesästä o/.

Kissa ja poika pilvien yläpuolella

2011-05-26T16:25:00.001+03:00

Jordan Crane : The Clouds Above

Ekaa kertaa esittelen jonkun sarjakuvan, joka ei ole mangaa. Voitteko uskoa? Nappasin tämän suloisen pienen teoksen kirjastosta mukaani ja luin sen yhdeltä istumalta. No se ei ollut mikään saavutus, koska jokaisella sivulla on vain yksi iso kuva. Selkeydestä ja suloisuudesta ja hyvästä ulkonäöstä muutenkin pisteet tälle kirjalle. Monia kuvia tekisi mieli suurentaa itselleen tauluksi.

Entäs tarina sitten? Se ei ole mitenkään monimutkainen tai syväluotaava, ennemminkin kuvailisin sitä mukavaksi ja hyvänmieliseksi. Alussa poika juoksee kissansa kanssa kouluun, he ovat pahasti myöhässä ja koulun ovet on jo lukossa. He yrittävät hiippailla luokkaan takaovesta, mutta pelkäävät liikaa opettajaa. Paetessaan katolle, he löytävät oven takaa portaat, jotka vain jatkuvat ja jatkuvat. Tätä enempää en kerro tai menee jännitys.

Teksti avautuu varmasti parhaiten äidinkielenään englantia puhuvalle, mutta se ei missään nimessä ole vaikealukuista, joten kirjan englanninkielisyyttä ei kannata pelätä.

Kannattaa lukaista jos vähänkin kiinnostaa tai jos kansi näyttää houkuttelevalta. En lupaa, että tämä olisi kaikille suuri elämys, ennemminkin verrattavissa mukavaan teehetkeen.

Mangavinkkausta osa 2 : Kuolemanjumala rahapulassa

2011-04-29T12:18:00.000+03:00

Rinne : Rumiko Takahashi
Kuinkas moni on kuullut Ranma ½:sta? Kuinka moni on lukenut? Rinne on Rumiko Takahashin uusi sarja. Siitä on tähän mennessä ilmestynyt kolme osaa, joten kyseessä on hyvin uusi sarja.

Sarjan päähenkilöinä on tyttö nimeltä Sakura ja poika nimeltä Rinne. Sakura on aika outo, hän näkee aaveita. Mutta Rinne on vielä oudompi. Hän on puoliksi ihminen ja puoliksi kuoleman henki ja vie työkseen aaveita rajan taakse syntymään uudelleen. Ilmaistahan tämä homma ei ole, jokaisesta rajan yliviennistä täytyy maksaa tietty summa. Useimmiten maan päälle jääneet sielut eivät ole halukkaita lähtemään rajan taakse ja ärsytettyinä ne saattavat muuttua pahoiksi hengiksi. Näistä hengistä Rinnen täytyy maksaa extrahinta.

Rinne haluaisi toimia yksin, mutta Sakura on päättän ystävystyä hänen kanssaan ja ajautuu usein Rinnen kanssa retkille rajan taakse. Rinne kokee Sakuran lähinnä taakaksi, paitsi silloin kun kyse on rahasta. Sakura maksaa vastahakoisesti aaveiden ylivintimaksuja samalla kun Rinne yrittää keksiä, miten voisi kerätä mahdollisimman paljon rahaa. Oppilaiden uhkailu pahoilla hengillä ei ehkä ole kaikkein eettisin ajatus ainakaan Sakuran mielestä, mutta Rinne ei näe siinä mitään väärää.

Miksi Sakura näkee aaveita, entä miten tavallisesta koulupojasta, Rinnestä on yhtäkkiä tullut Shinigami, kuoleman henki?

Reilauskuume

2011-04-12T10:58:00.000+03:00

Minä haluan reilaamaan.

Ja miljoonia muita kuvia...

Mangavinkkausta osa 1 - Robottivoimaa

2011-04-04T16:10:00.000+03:00

Astro Boy : Osamu Tezuka ja Akira Himekawa

Astro Boyn on kirjoittanut ja piirtänyt Osamu Tezuka, jonka sanotaan olevan manga ja animekulttuurin luoja. Astro Boyn ensimmäinen osa ilmestyi 50-luvun alussa. Astro Boysta on tehty moneen kertaan tv-sarjoja ja elokuvakin julkaistiin vuonna 2009. Astro Boysta on julkaistu kaksi mangasarjaa. Ensimmäinen on 23 osaa pitkä ja englannin-kielinen. 2003 vuoden televisiosarjasta tehtiin kuitenkin kolmiosainen sarja, joka on saatavilla suomeksi.

Mikä tämä Astro Boy sitten on ja miksi siitä puhutaan vielä 60 vuotta sen julkaisemisen jälkeen? Lähdetään siitä, että Astro Boy on Atom-niminen robotti, joka on tehty mahdolli-simman lähelle oikeaa poikaa. Hänet loi tiedemies, joka menetti onnettomuudessa oikean poikansa ja teki Atomin hänen tilalleen. Tiedemiestä kuitenkin ärsytti kun robotti oli liian täydellinen ja hylkäsi tämän.

Sarjassa pohditaan sitä, mikä tekee ihmisestä ihmisen ja mitä eroja roboteilla ja ihmisillä loppujen lopuksi on siinä vaiheessa kun roboteillakin on tunteet. Monet kuitenkin vastustavat ajatusta ihmisenkaltaisesta robotista ja Atomia yritetään tuhota. Atomia pidetään vaarallisena ja pahana, mutta kumpi loppujen lopuksi on paha; ihminen vai inhimillinen robotti?

Naoki Urasawa kirjoitti ja piirsi myöhemmin jatkoa tälle Astro Boylle. Sarjan nimi on Pluto. On jännittävää katsoa, miten hahmojen piirrustustyyli muuttui piirtäjän vaihtuessa paljon ihmismäisemmäksi ja elävämmäksi. (Klikkaamalla kuvaa saat sen isommaksi.)

Hyvästi kamerani

2011-04-03T17:38:00.001+03:00

Kamerani kuoli. RIP.

Kyseessä on Panasonic Lumix DMC-TZ5. Ostin sen muutama vuosi sitten.. Pari päivää sitten se tipahti sängyn päältä eikä enää herännyt eloon. Latasin oikosulun varalta akun täyteen, mutta ei se reagoinut senkään jälkeen..

Nyt sitten vain katselemaan uutta kameraa.. onneksi isä tietää niistä paljon ja osaa suositella. Järkkärin haluaisin. Mutta ne maksaa tosi paljon, eikä minulla ole tällä hetkellä yhtään rahaa. Kesätöiden jälkeen olisi, mutta haluaisin kovasti myös nuken.. Mutta suuri osa nukkeharrastustani on juuri niiden kuvaaminen. Onko kellään myynnissä halpaa järkkäriä? Ei mulla nyt olis varaa ostaa, mut jos joskus..

Kuva on viimekeväiseltä Tallinnanristeilyltä. Kiitos kuvasta Susannalle. Kerran oli vaaleat hiukset (oma luonnollinen värini).

Testailin nyt sitten kännykkäni kameraa, joka on onneksi hyvä. Siinä on salama ja tarkennus ja 5.0 mega pixeliä. Vähän sillä nyt otin kuvia.

Lautapelit.fi:ssä oli alennusmyyntipäivä eilen. Mukaan tarttui Cthulhu noppapeli. Se on tosi yksinkertainen ja viihdyttävä. Ainakin minun mielestä. Kyllä poikaystäväkin sitä suostui pelaamaan monta kertaa. Kesto pelillä on noin 5 minuuttia.

Ajattelin kehittää peliin lisäelementtejä ja monimutkaistaa sääntöjä ja luoda siitä jännittävän seikkailun :). Saa nähdä, mitä tästäkin tulee.

Kuinka moni tietää Cthulhun?

Yllättääkö jotakuta, että Nooralla on uusi meikki? Vihreää luomissa ja vähän pilkkuja silmäkulmissa. Yritän saada tätä näyttämään vähän nymfimäisemmältä. Jos osaisin niin varmaan maalaisin jotain lehtiä tai jotain.. En tiiä.

Olen tosi vähän puuhaillut Nooran kanssa. En ole ehtinyt. Kamera masentaa.. mutta kyllä tolla kännykän kameralla saa ihan kohtalaisia kuvia. Vai mitä mieltä olette?

Välillä tekisi mieli viedä Noora johonkin meikattavaksi, mutta toisaalta haluan tehdä itse. Tuntuu vain, etten osaa ja saa siitä täydellistä.

Ja silmiä metsästän yhä. Vaaleat 14 mm lasisilmät hakusessa, Anyone?

Ilkeilyä kerrakseen

2011-03-31T21:12:00.000+03:00

Itse Ilkimys (Despicable Me) 2010

Mitä tulee kun yhdistää mahtavan rikollisen, mahtavat aseet, keltaisten miniotuksien armeijan, kolme lasta, ja aikomuksen varastaa kuu taivaalta? Taustatarina tähän elokuvaan on hyvin yksinkertainen. Mestarivarkaat, Herra Gru ja Vektor taistelevat keskenään siitä, kumpi varastaa suuremman asian. Vektor varasti pyramidin, mutta Herra Grulla on jotain paljon suurempaa mielessään.

Elokuvahan olisi todella tylsä jos kaikki sujuisi helposti. Grun ja Vektorin keskinäinen varastelu- ja varustelukilpa mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla tuo elokuvaan jännitystä. Pakkaa sekoittaa myös kolme keksejä kauppaavaa orpoa pikkulasta, joiden kanssa Herra Gru joutuu sietokykyjensä rajoille.

Minusta elokuva oli todella hauska, tunteellisesti herkistävä ja muutenkin valloittava kaikin tavoin. Elokuvan tunnusbiisi jää soimaan päähän ja se on hyvä biletysbiisi, jos sellaista kaipaa. (nimimerkillä soinut päässä 2 päivää.) Suosittelen kaikille, aikuisille ja lapsille ja nuorille ja vanhoille.

Ja jos vaikka ottaisi tähtijärjestelmän käyttöön, niin annan tälle elokuvalle 4,5 tähteä.

Kone korjauksesta ja muuta mukavaa

2011-03-27T16:44:00.003+03:00

Toivottakaa tervetulleeksi jälleen korjauksessa ollut läppärini <3. Eihän siinä yhden johdon vaihtamisessa mennytkään kuin 2,5 viikkoa. Toisaalta olin jo kiintynyt jonkun verran Linuxiin niin että tämä Windows tuntuu taas oudolta. Mutta ainahan voi vaihtaa.

Katselin eilen poikaystäväni kanssa elokuvan The Imaginarium of Doctor Parnassus. Klikkaamalla saat kuva isommaksi. Yläreunasta voi lukea aikas kattavan näyttelijäkaartin, mm. Heath Ledger, Johnny Depp ja Colin Farrel. Suomenkielisessä kannessa kehutaan elokuvaa ihanaksi aikuisten saduksi. Olen siitä samaa mieltä. Elokuva on hyvin sekava ja kaikin tavoin yllättävä. Hyvällä tavalla.

Dr. Parnassuksesta tulee jatkuvasti Dumbledoreviboja, mutta onneksi hän on hahmona hyvin erilainen. Juoppo entinen munkki, joka tekee vedonlyöntejä Saatanan kanssa. Juuri näistä vedonlyönneistä koostuu tämä elokuva. Mukaan mahtuu toiminaa, seikkailua, romantiikkaa ja hulluutta. Tämä on sellainen elokuva, jonka Tim Burton olisi voinut ohjata. Sen sijaan ohjaajana toimii Terry Gilliam, joka on tunnettu erityisesti Monty Pythoneista.

Lopuksi vielä viikon manikyyri, jonka tein pari tuntia sitten. Kämppikselle tuli niistä mieleen Karjala.. se ei ehkä ollut tavoite. Nimetön onnistui parhaiten, muut on vähän sinne päin.

Hiljaiseloa ja kynsi-innostelua

2011-03-21T10:05:00.000+02:00

Mulla on jopa selitys sille, miksen ole kirjoitellut. Se on kyllä aika huono.. Minulla on käytössä Linux koska uusi koneeni on huollossa (ollut jo kaksi viikkoa). Windowsilla käytän bloggaamiseen windows live writeria ja olen tottunut siihen. Siksi on ollut outoa, että pitää päivittää ihan täällä netissä. Mutta kyllä tämäkin toimii hyvin.

Olen nyt päivitellyt toista blogiani, jossa kerron työssäoppimisjaksostani. Sitä voi seurata osoitteessa laurakirjastossa.blogspot.com. Toivon, ettei tuon päivittäminen vaikuta tämän päivittämiseen. Aiheet on kutienkin tosi erilaiset ja tuota päivitän pääasiassa vain työaikana. Mutta nyt tähän blogiin!

Olen innostunut kynsien lakkaamisesta ja seuraan paria kynsiblogia. Hamuan itselleni kynsilakkoja ja kynsissä on jatkuvasti joku "taideteos". Ensin tein vanhat kunnot kärpässienikynnet. Sen jälkeen saman kuvion, mutta vihreällä taustalla. Nyt yritin mansikkakynsiä. Niistä otin kuvan:

Näissä on käytetty punaista lakkaa alle, sitten vihreätä kärkiin ja valkoista pilkkuihin ja sit päälyslakkaa. Tuon vihreän osuuden pitäisi näyttää lehdiltä, mutten onnistunut.. Tarvitsen paremmat välineet. Ja paremman vihreän lakan.. Tuota virheätä on neljä kerrosta ja se silti näyttää läpinäkyvältä. Ärsyttää kun en osaa ostaa oikeanlaisia lakkoja. Mitä noilla läpinäkyvillä lakoilla edes tekee?

Vähän hamuttaisi sellaiset kynsileimaisimet.. en tiedä vielä kuinka paljon uskallan tästä innostua kun ei ole rahaa innostua ihan kaikesta. Ehkä tämä menee ohi ja ehkä pärjään niillä välineillä, mitä mulla on nyt.. Ehkä.. tai sitten ei. Miten te lakkaatte kynsiänne? Onko jatkuvasti joku manikyyri kynsissä vai lakkaatteko vain silloin kun on juhlat tai tekee mieli? Oletteko riippuvaisia? Paljonko lakkoja löytyy kaapista? Tässäpä teille kirjoitusaihetta :).

Mun kynsilakka-arsenaali on tässä. Monet on sellaisia, jotka on ollut mulla ala-asteelta asti ja ne voisi heittää surutta pois. Jotkut vaan on niin ruman värisiä, että joutaisi pois. Ja jotkut on vain niin lopussa, ettei niistä saa mitään irti. Punaista kynsilakkaa on samaa sävyä varmaan kolme purkkia. Tykkäisin kuitenkin jostain kunnollisista karkkiväreistä. Sellaisia voisi laittaa joka kynteen eri väristä.

Yksi juttu, mikä varmaan esiintyy kynsissäni aina, on pilkut! Pilkut on vaan niin suloisia. Oli ne minkä kokoisia tahansa. Ja niitä on helppo tehdä. Itse teen niitä bambutikulla ja virkkuukoukun kärjellä. Hienoja tulee. Onhan siihen hommaan myynnissä ihan oikea työkalukin, mutta en viitsi maksaa siitä 10 euroa kun voin tehdä saman kotikonstein.

Mutta ehkä lopetan näistä kynsistä jauhamisen tälle kerralle. Kirjoittelen sitten toiste lisää. Hyvää alkukevättä kaikille ja toivotaan, ettei iske mitään hurjaa takatalvea että voisi rauhassa keväillä :).

Nukkeperhe

2011-02-25T13:26:00.001+02:00

Pieni sukupuu tulevista nukeistani (taitavaa, eikö). Tällä hetkellä omistan keskimmäisistä vasemmanpuoleisen, Noora on hän. Seuraavaksi minun piti hankkia hänen siskonsa (kuvassa hänen oikealla puolellaan), mutta rakastuin tehtaan uusimpaan nukkeen niin paljon, että taidan ottaa hänet seuraavaksi (kuvassa oikeimmalla). Eli hän on Nooran siskopuoli.

Nooran poikaystävä tulee olemaan fauni. Jalat on tuossa, mutta loppu nukesta puuttuu… jotain IslandDollilta sitten kun tulee sopiva. Täytyy kyllä ottaa pieni riski noiden sorkkien kanssa.. kun ei tiedä yhtään sopivatko Angelheimin sorkat IslandDollin MSD:lle. Ja kun angelheim on tällä hetkellä ainut paikka, josta MSD-sorkkia saa. (MSD tarkoittaa noin 42-senttistä nukkea.)

Nooran ja sorkkapojan lapsi on IslandDollin Leshy, 10 cm pikku söpöläinen. Nooran sisko on IslandDollin Emily 27 cm ja äiti on Ellie 59 cm. Isä on vielä tietämättömissä, mutta tulee olemaan myös IslandDollilta ja yli 70 cm pitkä.

Ja rahaa pitäisi saada jostain noin 1500 euroa. Onneksi olen sopinut keskenäni, että nukke vuodessa on hyvä vauhti ^^’. Olen ihan pulassa näiden kanssa…

Wondering what’s outside there …

2011-02-25T12:04:00.001+02:00

Mun ikkunasta vietiin puolet remonttiin ja Noora sai mukavan oleskelupaikan hetkeksi aurinkoisesta ikkunavälistä. Kuvia tuli otettua. Nooralla (taas!) uusi naama. Liian punaiset huulet nymfille > vaihtoon. Mutta huomioikaa ripsiräpsyttimet <3. Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi.

Noora kiittää o/.

Hiitolomaprojekti - Nuttu

2011-02-18T14:40:00.002+02:00

Nuttuohje
Seuraavassa vihje kaikille niille, jotka pitävät kutomisesta:
Etiopiassa otetaan mielellään vastaan vauvoille, erityisesti keskosvauvoille villanuttuja. Jos nuttuja tulee paljon, vauvat saavat omansa kotiin mukanaan.
Ohjeeni nuttuun olisi tässä (se on aivan vapaasti levitettävissä). Ohje on Nalle-langalle, mutta muutakin lankaa voi käyttää. Novitan Tennessee puuvillalanka sopii myös oikein hyvin. Lankaa yhteen nuttuun menee noin 100 g.
Luodaan 70 silmukkaa.
Kudotaan kaksi oikein kaksi nurin yhteensä 22 cm.
Sen jälkeen kudotaan aina oikein neulosta 24 silmukalla, kaksi oikein kaksi nurin 22 silmukalla ja aina oikein 24 silmukalla yht. 3 cm
Kolmen sentin jälkeen päätetään keskimmäiset 22 silmukkaa ja kudotaan kumpikin olka erikseen aina oikein neuletta, noin kolme senttiä etukappaletta + kolme senttiä takakappaletta.
Seuraavalla kerroksella 24 s oikein ja sen jälkeen luodaan 22 uutta silmukkaa keskelle ja taas kudotaan 24 s oikein.
Seuraavilla kerroksilla 24 silmukkaa aina oikein, 22 silmukkaa kaksi oikein kaksi nurin ja 24 silmukkaa aina oikein, yhteensä 3 cm.
Sitten siirrytään kokonaan takaisin kaksi oikein kaksi nurin neuleeseen, jota tehdään taas 22 cm.
Tuloksena on siis pitkä pätkä, jossa nelikulmainen pääaukko keskellä.
Viimeksi ommellaan sivusaumat yhteen. Käsille jätetään aukot.
Malli on yksinkertainen, se sopii aloittelijoillekin.

Tällaista olen tekemässä. Kiva projekti kylmille talvipäiville kun ei tarvitse mennä pihalle eikä kouluun. Voi vaan istua mukavasti ja kutoakutoakutoa :). Mukaan vain kaikki hiukankin käsityötaitoiset.

http://www.tuppurainen.fi/blogit/nuttu/

Euroviisuhömppäkatsaus

2011-02-13T09:47:00.001+02:00

Seuraan innoissani Euroviisuja. Tämä paljastettakoon tässä heti alussa. Eilen järjestettiin Turussa Suomen euroviisuedustajan finaali. Finaali jakaantui kahteen osaan. Ensin äänestettiin kaikkien 10:n kesken, joista kolme pääsi superfinaaliin ja sitten heistä äänestettiin voittaja (rahastusta puhelinäänestyksellä?).

Päätin ensimmäisten kymmenen joukosta itselleni kaksi suosikkia, jotka molemmat pääsivät superfinaaliin. (Ajattelin mennä Idolsiin kesätöihin, minussa on selvää kykyjenetsijän vikaa.) Olisin ehkä kuitenkin halunnut toisen heistä voittavan, mutta toisin päin kävi. Suosikkini olivat Saara Aalto ja Paradise Oscar. Saaran olisin halunnut edustamaan ennemmin kuin Oscarin. Kolmas superfinalisti kosahti pois ensimmäisenä ja paikasta kilpailivat kaksi suosikkiani. Kyllä jännitti.

Euroviisujen välijuonnot olivat tyhmiä, kuten aina ja ei oikein kiinnosta, mitä 40 vuotta sitten euroviisuihin osallistuneesta tuntui ennen lavalle astumista. Mitä he siitä enää muistaa? Aggressioita herätti lavalle tunkeva Marco Bjuström. Haista pasteija >.< .

Tässä vielä sijalle yksi sijoittuneen Paradise Oscarin esitys.

Ja toiseksi sijoittuneen Saara Aallon esitys.

Suosikki : Yotsuba

2011-02-10T19:59:00.001+02:00

Yotsuba&!

Taide ja tarina: Kiyohiko Azuma

Yotsuba kertoo 5-vuotiaasta pikkutytöstä, joka terrorisoi naapureitaan tietämättömyydellään. Tyttö järjestää pienestäkin arjen tempauksesta seikkailun, johon saa sotkeutua koko naapurusto.

Sarjaa on ilmestynyt 9 osaa ja suomenkielinen käännös on saanut kiinni japaninkielisen alkuteoksen. Jatkoa saa siis odotella.

Muistan joskus Traconissa Tampereella kun katselin mainosta tuosta mangasta ja sitten joku mies ojensi minulle pientä mainoslappusta. Olin ihan myyty jo siinä vaiheessa <3.

< Tämä on ensimmäisen Yotsuban kansikuva, joka oli myös mainoksessa, johon rakastuin.

Ekassa osassa Yotsuba muuttaa isänsä kanssa kaupunkiin. He tervehtivät naapureita ja Yotsuba tutkii kaikkea uutta, onhan hän alunperin maalta kotoisin ja kaupunkielämän hienoudet on kaikki outoja.

Suosittelen tätä sarjaa kaikille. Oikeasti! Tämä saa varmasti herkimmänkin miehen nauramaan. Poikaystäväni lukee tätä myös (heti minun jälkeeni).

Loppukevennystä:

Kanakiusaus

2011-02-07T17:18:00.001+02:00

Tarvitset:

Ruokakermaa

Paista kanasuikaleet (300g) ja mausta maun mukaan. Laita puolet perunasipulisekoituksesta (iso pussi) vuokaan, lisää kanat ja laita loput. Sekoita ja kaada päälle purkki ruokakermaa. Laita uuniin 45 minuutiksi.

Haaste

2011-01-28T11:13:00.001+02:00

Sain haasteen Silkkisiivet -blogista.

Haaste tarinankertojille

Haaste tarinankertojille, novellisteille ja runoilijoille:
1. Kirjoita googlen kuvahakuun tämän hetkinen tunnetilasi.
2. Valitse yksi kuvista, ja kirjoita siitä teksti. Teksti voi olla laulu, kolumni, runo, novelli, tarina, pakina tai mitä vain keksitkin. Älä pidä liian korkeaa kynnystä! Tekstin ei tarvitse olla mitenkään erityisen hieno tai puhutteleva, riittää että kirjoitat mitä valitsemasi kuva tuo sinulle mieleen.
HUOM! Tekstin ei tarvitse enää millään tavalla liittyä omaan tunnetilaasi, vaan se saa ja pitää olla puhtaasti kuvan inspiroima.

Minun sanani on: helpottunut

Mahdotonta, miten koskaan
voisin ymmärtää.
Mielen valtaa kaaos.
Aika kuluu ja tuntuu valuvan hukkaan.
Ilman sitä, mitä palavasti haluan,
olen kuin tyhjyys.
Mahdollista on vain se,
että annan ajan kulua.
Se, mitä odotan
tapahtuu kun on sen aika.
Vaikka se kaaos valtaisi mielen,
voin vain yrittää elää sen kanssa.
Sillä mitään ei tapahdu.
Ei vielä.

Pitkään harkittu

2011-01-24T18:12:00.001+02:00

Vihdoin uskaltaudun tekemään pitkään harkitsemani merkinnän. Tykkään lauleskella itsekseni Disney-biisejä ja kaverin kanssa lauletaan aina Disney-karaokea kun tavataan (valitettavan harvoin, mutta kuitenkin). Oon yhtä biisiä nyt nauhotellut ja harjoitellut.

Lopputulos ei ole mikään loistosuoritus, varsinkin kun ääni loppui kesken kaiken ja loppu on ihme tuhinaa. Toivottavasti kukaan ei saa traumoja.. Kommentteja ja kehittävää palautetta olisi kiva saada. Yhtenä palautteena kaveri sanoi, että kuulostaa siltä kuin jännittäisin ihan hirveästi, mutta en minä jännitä. Se vain jostain syystä kuulostaa siltä. Pitäisi laulaa vapaammin ja käyttää koko ääntä..

Mut joo, asiaan.

Suosikki: Maximum The Hormone

2011-01-23T10:50:00.001+02:00

Ensimmäisenä suosikkinani esittelen tämänhetkisen suosikkibändini Maximum The Hormonen.

Maximum The Hormone (マキシマムザホルモン, Makishimamu Za Horumon) on nelihenkinen japanilainen rock-yhtye. Tyyliä en osaa tarkasti kuvailla, mutta mieleen tulee juuri rock, punk ja hevi. Wikipedia antaa seuraavanlaisen listan: Alternative Metal, Metalcore, J-Rock, Hardcore. Bändi nykyisellä kokoonpanollaan perustettiin 2001 eli ei ole mikään hirveän vanha bändi. Tuotantoa on kuitenkin saatu aikaan kerran vuodessa.

Jäsenet:

Daisuke Tsuda (laulu)
Nao Kawakita (rummut ja laulu)
Uehara Futoshi [Ue-chan] (basso)
Ryo Kawakita (melodinen laulu)

Tällä kokoonpanolla bändi julkaisi kolme singlea ja sen jälkeen levyn “Ootori (Hou)” Vuonna 2002 julkaistiin yksi single ja albumi “Mimi Kajiru”, jota tarkoittaa suomeksi korvan puremista. 2004 tuli albumi “Kusoban”, joka vuorostaan on suomeksi paska levy. 2005 yhtye julkaisi ensimmäisen DVD:nsä “Debu Vs. Debu (lihava vs. lihava). Vuonna 2006 yhtye teki läpimurron kappaleella “Koi no Megalover”.

Suosikkilevyni tältä yhtyeeltä ilmestyi vuonna 2007. “Buiikikaesu” –albumilla on biisit “Zetsubou Billy” ja “What’s Up People?!” Nämä kappaleet soivat Animesarja “Death Noten” aloitus ja lopetusbiiseinä. (Animesarjasta lisää myöhemmin koska se on yksi suosikeistani).

Viimeisin julkaisu tältä bändiltä on DVD “Deco Vs. Deco” eli suomeksi kalju vs. kalju ja se ilmestyi 19.3.2008.

Bändin viralliset nettisivut http://www.maximumthehormone.net/

Sit vähän biisinäytteitä. Varjoitus: noi miehet on rumia.

Suosikkimerkinnät

2011-01-19T13:24:00.000+02:00

Ajattelin tehdä merkintäsarjan suosikeistani. Fanitan monia asioita ja niistä on kiva kirjoittaa. Voisin esitellä vaikka muutamia bändejä/esiintyjiä, elokuvia ja kirjoja. Saisitte sitten vähän lisää käsitystä millainen mutantti tätä blogia kirjoittaa. Ehkä tärkeimpänä tässä kuitenkin pidän sitä, että minun suosikkini voivat miellyttää jotakin teistä! Ehkä joku löytää suosikeistäni jotain uutta ja innostavaa kuunneltavaa/katseltavaa/luettavaa.

Mitä mieltä olette tästä? Ehdotuksiakin saa heitellä kirjoittamisaiheista jos olen vaikka maininnut jotain omituista selittämättä sitä tarkemmin.

Aiheita vielä listattuna:

Musiikki
Elokuvat
Kirjat
Harrastukset

Ja tevetuloa vielä kaikille uusille lukijoille! Mainostin blogiani facebookissa ja sain heti kaksi uutta lukijaa ^^. Kiitos!

Nukkeni on vihdoin täällä

2011-01-10T19:32:00.001+02:00

Tässä on nyt se lupaamani nukkemerkintä. Nukke tuli kotiin 23.12.2010 eli juuri ennen jouluaattoa. Aivan ihana joululahja <3. Monet on jo nauraneet sitä, että tosiaan kyttäsin postiautoa, mutta tiesin puolen tunnin tarkkuudella sen saapumisajan niin oli helppo kytätä kameran kanssa.

Paketin avaamisessa oli mukana äiti, joka vähän väliä muistutti, että otapa kuva jo tässäkin välissä. Voitte vain kuvitella kuinka innoissani olin neljän kuukauden odottamisen jälkeen.

Kun sain nuken kuntoon, olin jo aivan rakastunut. Niin suloisen ja viattoman ja hämmästyneen näköinen otus. Ensin minun ei pitänyt hankkia hänelle vaaleita hiuksia vaan tummanruskeat. Sain kuitenkin ilmeisesti kaupan päälle IslandDoll Amyn oletusperukin, vaalean ja pitkän. Se sopi aivan ihanasti ja nyt se on hänellä lopullisesti.

Ensimmäinen meikki onnistui yllättävän hyvin, en kuitenkaan paljoa uskaltanut silmiin koskea.

Toisella kertaa koskin silmiin ehkä liiankin paljon. Tämäkään ei ole lopullinen, mutta saa pysyä paikallaan vielä vähän aikaa kunnes saan taas energiaa puhdistamiseen (huh se oli kovaa hommaa!!).

Sitten se vaikea osuus. Nimi? Katselin nukkeani pari päivää ja lopulta tuijotin 8silmiin ja pää oli ihan tyhjä. Sitten vain yhtäkkiä välähti. Noora! Ja niin hänen nimensä on nyt sitten Noora. En olisi uskonut. Persoona kehittyy hiljalleen. Ujo ja hiljainen hän ainakin on. Ei paljon puhu. Ainakaan minulle. Katsoo vain hassusti. Olen joskus iltaisin saanut itseni kiinni Nooralle puhumisesta. Huolestuttavaa?

Kuka Noora sitten on? Noora on nymfi, puuhenki. Hän asuu metsässä yhdessä faunien, keijujen ja lohikäärmeiden kanssa. Hänellä on äiti, ihmis-isä, pikkusisko ja isosisko. Myöhemmin kuvioihin ilmestyy komea faunipoika. (Rahanmenoa luvassa.)

Nukkeni maailmaa varten kirjoitin seuraavan kuvauksen nymfeistä:

Tietoa nukkejeni maailmasta

Nymfin elämä
Jotkut nymfit saattavat elää ihmisten tavoin lähes tavallista elämää; käydä töissä ja saada ystäviä, mutta useimmat jäävät elämään metsään yhdessä muiden kanssa. Metsien kätköissä, joihin ihminen nykyaikana enää harvoin eksyy, on helppo rakentaa suuria yhdyskuntia. Yhdyskunnissa elää niitä olentoja, joita ihmiset eivät enää uskoisi olevan olemassakaan: nymfejä, fauneja, keijuja, lohikäärmeitä...

Nymfi ei ole koko elinaikansa kahlittuna omaan puuhunsa vaan se voi vaeltaa rauhassa missä haluaa. Nymfi ei kuitenkaan voi sulattaa tavallista ihmisravintoa vaan pystyy ruokkimaan itsensä ainoastaan silloin kun on yhteydessä puunsa kanssa. Halutessaan nymfi voi kuitenkin ottaa puumaisen muodon, mutta se on vain silmänlumetta ja nymfit käyttävät tätä hämäyksenä hyökkääjää kohtaan.

Nymfi asuttaa elämänsä aikana vain yhtä puuta. Historian perusteella voidaan sanoa, että jokainen yhden puulajin nymfi on sukua toiselle saman puulajin nymfille. Ensin oli äiti ja sen jälkeen tuli tyttäret ja heidän tyttärensä jne..

Puu ja nymfi elävät symbioosissa. Puu tarvitsee nymfiä elääkseen ja nymfi ei saa ravintoa muuten kuin puun avulla. Puu on huomattavasti parempivointisen näköinen kun nymfi on liittynyt siihen ja siitä huokuu tietynlaista voimaa, jonka vaistoavat sille herkistyneet ihmisetkin. Ilman puuta nymfi ottaa ihmisen muodon samoin kuin Kreikan jumalatkin. Nymfin erottaa tavallisesta ihmisestä tietynlainen väreily, joka syntyy tuulen liikkeistä, mutta asiasta tiedottoman on tätä vaikeata huomata.

Syntymä ja kuolema
Nymfit syntyvät aina toisen nymfin kautta. Useimmiten kun nymfi kokee olevansa rakastunut, hän kasvattaa omista juuristaan taimen, josta tulee hänen tyttärensä. Nymfejä on siis usein yhdessä paikassa lukuisia sukupolvia samaan aikaan ja he ovat toistensa siskoksia, äitejä, isoäitieja ja isoisoisoäitejä.
Kaikkein yleisin syy nymfille rakastua on Fauni. Nämä kaksi lajia tuntevat jostain syystä kovaa vetovoimaa toisaan kohtaan. Nymfit ovat kuitenkin nasellisten ominaisuuksiensa vuoksi pidättyväisempiä kun taas Faunit miehinä ovat kovin suurieleisiä rakkautensa kanssa. Joskus nymfit rakastuvat myös toisiinsa.
Nymfi kuolee kun tämän puu kuolee. Oli se sitten luonnollinen kuolema, luonnonvoimat tai ihmisen tuhotyö. Elinikä on siis hyvin pitkä, mikäli puu saa elää ja kasvaa rauhassa.

Luonne
Nymfien luonne on yhtä monimuotoinen kuin ihmistenkin. Nymfien joukossa on pahoja, hyviä, hulluja, neroja ja kaikkia muita mahdollisia piirteitä.

Historia
Ensimäiset nymfit syntyivät kun Kreikan mytologiasta tunnettu Kronos kuohi Uranoksen ja tästä toimenpiteestä suihkusi oletettavasti verta. Veritipat laskeutuivat ympäri maata ja veritipat sitoutuivat tiettyihin paikkoihin ja maanmuotoihin. Näin esimerkiksi puut saivat hengen. Nymfejä on myös vedessä, maalla ja haadeksessa. Lisäksi nymfeiksi lasketaan klassiset muusat.

Nyt teillä on varmaan ihan hyvä kuva tästä minun nukkeinnostuksestani. Saatte kuulla Noorasta ja hänen suvustaan jatkossa aivan varmasti. Niin ja jos tulee jotain kysyttävää näistä nukeista niin vastaan mielelläni.

Uusi vuosi!

2011-01-03T19:51:00.002+02:00

Vietin uuden vuoden vaihteen poikkeuksellisesti Porissa ystävän luona. Juotiin valkkaripullo puoliksi ja katseltiin leffoja. Laulettiin ja datailtiin ja juteltiin. Oli oikein mukavaa, kiitos siitä!
Ja koska olen elokuvafriikki, minun on pakko esitellä katselemamme elokuvat (lyhyesti vain kuvin, tällä kertaa, teidän onneksenne).

Näin koulutat lohikäärmeesi

Avatar

Lisäksi haluan jakaa teidän kanssanne uudenvuodenlupaukseni. Aion tänä vuonna miettiä huolellisesti, mihin uskon. Tätä tutkimusmatkaa varten tein oman blogin. Saa nähdä tuleeko siitä mitään. Sitä pääsevät seuraamaan vain ne jotka hyväksyn. Osoite on etsikkoaika2.blogspot.com.
Kiitos kaikille edellisestä vuodesta ja onnea uudelle vuodelle 2011!
PS. Kyllä niitä nukkekuviakin tulee pian o/.

Tiedettä ja DNA:ta

2010-12-21T14:39:00.000+02:00

Splice (2010)

Lajityyppi: Sci-fi, jännitys
Ohjaaja: Vincenzo Natali
Pääosissa: Adrien Brody, Sarah Polley, Delphine Chanéac, Brandon McGibbon, Simona Maicanescu, David Hewlett, Abigail Chu

Elokuva kertoo kahdesta geenitutkijasta, Clivesta ja Elsasta. Heidän työtään on yhdistellä eri eläinten DNA:ta toisiinsa ja luoda näin uusi olento, jonka tuottamaa proteiinia voisi käyttää sairauksien parantamiseen. He onnistuvat luomaan kaksi toukkaa muistuttavaa otusta, uroksen ja naaraan. Yhtiö on heistä ylpeä ja haluavat siirtyä tuotantovaiheeseen, jossa proteiinia lähdettäisiin tuottamaan enemmän. Tutkijapari olisi halunnut siirtyä erilaiseen vaiheeseen. Yhdistämään ihmisen DNA:ta kokeeseen. Tähän eivät tutkijat saaneet kuitenkaan lupaa.

Homma ei kuitenkaan päättynyt tähän, sillä tutkijat olivat hyvin kunnianhimoisia. He liittävät ihmisen DNA:n tutkimukseensa ja pitävät sen salassa muilta. Tulos on loistava, yllättävä, innostava ja ehkä hieman myös moraalisesti arveluttava. Samoin kun koko elokuva muutenkin.

Lopun elokuvasta jätänkin sitten teidän katsottavaksenne. Laitan muutamia kuvia, koska minusta ne kertovat hyvin mielenkiintoisesti tästä elokuvasta.

Seinäkoristeita

2010-12-11T11:19:00.001+02:00

Sain yhtäkkiä kauhean inspiraation seinätarroista.

http://www.spincollective.co.uk/

Laitan tähän nyt joitakin sellaisia, mitä omaan tulevaan kotiini voisin haluta.

Se tulee vihdoin

2010-12-08T21:55:00.001+02:00

Jos VillemoArtiin on nyt luottaminen, nukkeni pitäisi olla täällä ensi viikolla. Ja olen ihan hyperiloinen ^__^. Sen kunniaksi aloin muistelemaan, mitä minä oikein tilasinkaan silloin... neljä kuukautta sitten.

Tässä on itse nukke. IslandDollin Amy meikittömänä.

Nämä on Amyn oletussilmät, mut tilasin myös toiset silmät, mutta en löytänyt niitä enää kaupasta

Silmämutaa

Sukkikset

En millään malttaisi odottaa <3.

Outojen kalojen joukossa

2010-12-08T18:23:00.001+02:00

Steve Zissoun vedenalainen maailma (2004)

Pääosanäyttelijät: Anjelica Huston, Bill Murray, Bud Cort, Cate Blanchett, Jeff Goldblum, Michael Gambon, Noah Taylor, Owen Wilson, Willem Dafoe

Tässä taas yksi elokuva, jonka katsoin ja josta pidin. Tietystin asiaan vaikuttaa se, että tässä leffassa näyttelee suosikkinäyttelijäni. Pienessä sivuosassa, mutta kuitenkin. Sanokaa sitten kun kyllästytte suositteluuni ^^'.

Elokuva kertoo dokumenttielokuvantekijästä, Steve Zissousta, jonka edellinen elokuva meni vähän penkin alle. Hän pyrkii pelastamaan maineensa kuvaamalla toisen osan meriseikkailulle, jonka tarkoituksena on löytää legendaarinen jaguaarihai. Matkalle kuitenkin tulee ongelmia kun rahoitus puuttuu. Äkkiä jostain ilmestyy Ned, joka kertoo olevansa tuon kuuluisan Zissoun poika. Steve saa Nedin taivuteltua sijoittamaan varansa matkaan ja tulemaan osaksi miehistöä.

Miehistöön kuuluu ennestäänkin jo hyvin mielenkiintoisia ihmisiä. Heitä kuitenkin esitellään harmittavan vähän. Tai sitten vain keskityin huomioimaan yhtä laivalle saapuneista harjoittelijoista. Tamdidam. Tutuksi tulee miehistöön kuulumaton lehdistön edustaja, raskaana oleva nainen sekä budjettia laskemaan lähetetty konttorirotta.

Matkan keskeyttävät merirosvot, hurjat pelastushetket, isä-poika -väliset taistot ja väittelyt sekä Steven arkkivihollinen laivoineen. Matkaa säestävät hauskat huomautukset, mielenkiintoiset ihmissuhteet, toimintakohtaukset ja hieno musiikki.

Tein kuvakollaasin, mutta se oli niin ruma, etten kehtaa postata sitä, joten nyt yksittäisiä kuvia elokuvasta olkaa hyvät.

Loppukevennyksenä tiedotettakoon, että suosikkinäyttelijäni on alla oleva kiharapää: Matthew Gray Gubler <3. Nykyään hieman eri näköinen, kuten voivat todeta kaikki he, jotka katselevat Crimina Mindsia.

Sekopään tohtorin matkassa

2010-12-07T09:44:00.000+02:00

Anthony Burgess : Pipopää potilas (1960)

Olen esitellyt viimeaikoina paljon leffoja, mutta nyt tuli vastaan kirja, jonka haluan esitellä. Kansikuva on harhaanjohtavasti englanninkielisen teoksen kansikuva, sillä en nähnyt järkeä laittaa suomenkielisen kirjan kantta tähän. Se kun on ilmeisesti pula-ajan kuvaton punainen kirja.

Pipopää potilas kertoo keski-ikäisestä miehestä, joka ammatikseen tutkii sanoja, niiden merkityksiä, äänteitä ja tekee työtään hyvin intohimoisesti. Kesken luennon tohtori Edwin Spindrift kuitenkin äkisti menettää tajuntansa ja pitkien tutkimusten jälkeen hänellä todetaan aivokasvain. Se on kuitenkin helposti poistettavissa ja Edwiniä aletaan valmistella leikkausta varten.

Kirjan päähenkilö ei kuitenkaan koe tarvitsevansa leikkausta ja päättää paeta sairaalasta. Hänen vaimonsa on jossain Lontoon yöelämän sykkeessä ja häntä etsiessään mies joutuu kellovarkaiden sieppaamaksi, kaljupäiden kaljukilpailuun, samaan vessakoppiin pomonsa kanssa... Hän joutuu myös toteamaan, että vaimon etsintään menee paljon aikaa ja viinaa.

Kirjan kerronta toi minulle mieleen Douglas Adamsin jatkuvien tapahtumien ketjun epäonnistumisesta onnistumiseen. Suosittelen siis tätä kirjaa kaikille, jotka hänenkin kirjoistaan ovat pitäneet. Huumori on hyvin samantyyppistä. Edwin on henkilönä hyvin mielenkiintoinen huolettoman olemuksensa ja intohimoisen kielipäänsä ansiosta. Englanninkieliset sanaleikit ovat hauska lisä kirjaan.

Armoton nukkeketutus

2010-12-02T17:42:00.001+02:00

Mun nukke + muut kamat on jossain, en tiedä missä.

6.8.2010 Tilasin nuken VillemoArtista

31.8.2010 Tilaus lähti VillemoArtista IslandDollille

30.10.2010 Nuken pitäisi olla saapunut VillemoArtille jos 60 päivän odotusaika pitäisi kutinsa

8.11.2010 Lähetin mailia VillemoArtille, että miten tilaukseni voi. Sain vastaukseksi, että se viivästyy noin kahdella viikolla

22.11.2010 Kaksi viikkoa on kulunut. Mitään ei kuulu

29.11.2010 Kolme viikkoa on kulunut. Mitään ei kuulu. Lähetän sähköpostilla uuden kyselin tilauksestani

2.12.2010 Odotan edelleen vastausta

Onko tämä nyt ihan reilua? Onko tämä normaalia? Mikä mättää?

Chan-wook Park - Kostotrilogia

2010-11-29T18:36:00.004+02:00

Tässä on kolme elokuvaa, jotka olen katsonut lähiaikoina. Ne ovat toisilleen itsenäisiä jatko-osia. Kaikki on ohjannut Chan-wook Park, jonka tuotantoa on myös aikaisemmin esittelemäni I'm a cyborg but that's ok. Väkästin myös pienet kuvakollaasit jokaisesta elokuvasta. Toivottavasti ne eivät täytä kenenkään näyttöä tai muuten näytä tyhmältä. En hirveästi kirjoittele nimiä, koska Korealaiset nimet eivät vaan jää mieleeni. Jätän myös kylmästi pois yksityiskohtia liittyen Korean maantieteeseen tai muuhun vastaavaan. Mutta nyt itse asiaan. Olkaa hyvät!

Sympathy for Mr. Vengeance (2002)

Ohjaus: Chan-wook Park

Pääosissa: Kang-ho Song, Ha-kyun Shin, Doona Bae

Kieli ja maa: Etelä-Korea

Symphaty for Mr. Vengeancen pääjuoni kietoutuu koston ympärille, kuten kaksi seuraavaakin elokuvaa. Pääosaa näyttelee vihreätukkainen nuori mies, joka asuu siskonsa kanssa pienessä asunnossa Etelä-Koreassa. Mies työskentelee tehtaalla kahta vuoroa putkeen saadakseen rahaa siskonsa munuaisleikkaukseen, mutta saa lopulta potkut töistä.

Miehen elämää varjostaa hänen kuuro-mykkyytensä, jonka takia hänen on vaikeata kommunikoida vieraiden ihmisten kanssa tai solmia muita kontakteja. Miehen rakkaus siskoaan kohtaan ajaa miehen elintenvälittäjien pariin ja kokee heidän kanssaan pahan pettymyksen.

Idea alkaa muotoutua sisarusten päässä ja he päättävät siepata tytön ja vaatia hänestä lunnaita. On kahdenlaisia sieppauksia. Hyviä ja pahoja. Tämä sieppaus oli hyvä. Harmi vain, että se ei päättynyt hyvin. Eikä päättynyt kyllä moni muukaan asia ja koston kierre saa voimistaa itseään entisestään.

Tunnelmaltaan elokuva on hyvin samankaltainen kuin ohjaajan kyborgileffa, mutta paljon väkivaltaisempi ja brutaalimpi. Elokuva onkin luokiteltu K18 -materiaaliksi. Elokuvaan mahtuu kaikesta huolimatta huumoria, vaikkakin hyvin mustaa sellaista.

Suosittelen niille, jotka eivät pelkää väkivaltaa, pitävät mustasta huumorista ja erilaisista elokuvista.

Oldboy (2003)
Ohjaus: Chan-wook Park
Pääosissa: Min-sik Choi, Ji-tae Yu, Hye-jeong Kang
Kieli ja maa: Etelä-Korea

Oldboy on ehkä eniten tunnettu tämän ohjaajan elokuvista. Ainakin kolme ystävääni ovat sen nähneet. 1 piti tästä elokuvasta, 2 ei. Mielipiteisiin varmaan vaikuttaa ensimäisestä elokuvasta tuttu väkivaltaisuus, joka tässä elokuvassa leviää myös pään sisälle. Elokuvan päähenkilö siepataan ja lukitaan huoneeseen viideksitoista vuodeksi. Elokuva seuraa näitä viittätoista vuotta ja miehessä tapahtuvia muutoksia. Melko alusta asti on selvää, ettei mies aio jättää vangitsijoitaan rankaisematta. Etenkin kun kukaan ei ole koko tuona aikana kertonut syytä vangitsemiseen.

Hypnoosillakin taitaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Vankeutensa aikana hän on moneen kertaan miettinyt mitä tekee vapauduttuaan ensimmäisenä. Hän suuntaa lähimpään ravintolaan syömään jotain muuta kuin niitä iänikuisia mykyjä, joita hän on syönyt viimseiset 15 vuotta. Ravintolassa hän tapaa naisen, jonka kanssa hän alkaa selvittää menneisyyttään.

Ei riitä, että miestä tarkkailtiin viimeiset 15 vuotta vaan hänen perässään tuntuu koko ajan olevan joku, joka tietää jotain enemmän. Kuka tämä henkilö on ja mitä pahaa mies oli hänelle tehnyt ansaitakseen sellaisen kohtelun?

Loppu kääntää aivosi ympäri ja saa ehkä inhoamaan koko elokuvaa, mutta mielestäni elokuva on kaikin puolin taitava ja hyvin kuvattu. Juoni on mielenkiintoinen ja hahmot persoonallisia. Kaikki hyvän elokuvan piirteet löytyvät.

Suosittelen mikäli et ole herkkä väkivallalle. Fyysiselle ja henkiselle.

Lady Vengeance (2005)

Ohjaus: Chan-wook Park
Pääosissa: Yeong-ae Lee, Min-sik Choi, Tony Barry
Kieli ja maa: Etelä-Korea

Trilogian päätoselokuva kuvaa taas yhdenlaista kostoa. Osittain elokuva palaa ensimäisen osan sieppausteemaan, mutta osaa kuitenkin olla erilainen. Tässä elokuvassa pääosaa näyttelee nainen, joka on ollut jonkun aikaa 13 vuotta vankilassa syytettynä pikkupojan sieppaamisesta ja tappamisesta. Kaikki tämä johtui siitä, että hän oli nuorena tutustunut väärään mieheen, joka oli huijari ja muutenkin ikävä ihminen, joka puhui naisen menemään puolestaan vankilaan.

Kuten Oldboyssa, tässäkin elokuvassa päähenkilöllä oli runsaasti aikaa kypsytellä kostoa mielessään. Pakkaa sekoittaa kuitenkin se, että hänen täytyi ensin löytää tyttärensä, joka oli hänen vankilaan joutuessaan adoptoitu Amerikkaan. Työpaikan saaminen ja sen pitäminen vaikka oli tunnettu murhaaja oli myös haasteellista. Työpaikalla työskentelvä nuori mies, joka tuntui ihastuneen naiseen, ei myöskään helpota kostosuunnitelmia.

Elokuva ei minun mielestäni pärjää kahdelle aikaisemmalle, mutta on kuitenkin mielenkiintoinen kostotarina. Lopussa tunnelma tiivistyy kun kostettavia on yksi, mutta kostajia 10. Tukalaa.

Suosittelen niille, jotka ovat pitäneet kahdesta edellisestä elokuvasta. Tässä ei ole kylläkään yhtä paljon väkivaltaa kuin edellisissä, joten voi olla helpompi katsoa niille, jotka eivät siitä pidä niin paljoa.

Tajunnanräjäyttävä elokuva

2010-11-17T13:40:00.000+02:00

I''m A Cyborg But That's OK

Kieli/maa: Etelä-Korea

Ohjaaja: Park Chan-wook

Valmistusvuosi: 2006
Pääosanäyttelijät: Rain, Su-jeong Lim

Tämä oli melkoinen pläjäys. Veti sanattomaksi jo alkumetreillä. Ei heikkohermoisille. Mietin ensin, että oliko tämä vain niin todella outo, että se herätti niin paljon tunteita, että tulkitsin ne tykkäämiseksi.. mutta kyllä minä tästä pidin todella paljon. Voisi ehkä katsella uudestaankin.

Juonesta ehkä vähän. Elokuva kertoo nuoresta naisesta, Young-goonista, joka päätyy mielisairaalaan yritettyään yhdistää itsensä johtoihin. Hän uskoo olevansa Cyborgi, eli ihmisen ja robogin yhdistelmä. Cyborgithan eivät voi käyttää ravinnokseen muuta kuin sähkövirtaa, joten tyttö ei syö mitään. Tästä tietysti seuraa paljon ongelmia. Tyttö myös puhuu koneille, nuoleskelee pattereita ja muistelee iso-äitiään, jonka tekohampaita hän pitää kalleimpana aarteenaan.

Young-goon ystävystyy mielisairaalassa varkaaseen, joka varastaa ihmisten tapoja ja tunteita. Heidän suhteensa kehittyy elokuvan aikana.

Huolimattomuus? Suuntavaiston, tarkkaavaisuuden tai keskittymisen puute?

2010-11-03T18:22:00.001+02:00

Kaikki varmaan tietää, että on kiva päteä asioilla, jotka osaa. Tulee sellainen hyvä fiilis kun saa kertoa, mitä taas onnistui tekemään. Usein suomalaiset ei hirveästi kehuskele osaamisellaan ja minusta siihen pitäisi jokaisen oppia. Itsehän olen täällä jo pätenyt vähän käsityötaidoillani, tulevaisuudessa ehkä enemmän kun saan jotain, minkä päälle pukea kaikki tekemäni nukenvaatteet. Nyt aloitan kuitenkin uuden kirjoittamiskohteen: eksymninen/mokailu. Ai miksi? No siksi, että olen siinä niin pirun hyvä.

Tästä alkaa siis elämäni eksymispäiväkirja/mokailupäiväkirja!

3.11.2010

Heräsin, söin aamupalaksi omenan, koska en ollut käynyt kaupassa, joten ei ollut muuta syötävää. Pakkasin kamat laukkuun, mutta viime hetkellä päätin, etten ota sitä laukkua ja vaihdoin kamat toiseen laukkuun (helpompi kantaa). Niinpä minulle tuli kiire. Juoksin loppumatkan juna-asemalle, että ehdin junaan. Tihutti vettä.

Koulussa vietin 4 tuntia ruotsin tunnilla. Ruokailuun mennessä totesin, että rahapussi oli jäänyt kotiin. Piti sitten hakea koulun toimistolta ruokakortin numero, että sai ruokaa.

Ruuan jälkeen menin poikkeamaan kirjastossa, josta löysin onnekseni todella hyvänoloisen elokuvan. Mutta eihän minulla ollut kirjastokorttia kun se on rahapussissa. Lainasin leffan sitten kaverin kortille ja lupasin palauttaa sen ajoissa.

Koulun jälkeen lähdin kohti toista kirjastoa. Ensin junalla keskustaan ja siitä bussilla... eikun.. bussikorttihan on rahapussissa. Kävelin sitten ratikkapysäkille, ratikassahan ei tarvitse näyttää korttia, kunhan se on olemassa. Selvisin Töölöön ja astuin ulos ratikasta. Satoi vettä, joten otin esiin sateenvarjoni. Juuri ennen kirjastoa tuulenpuuska kääntää sen ympäri. Klassista. Töölön kirjastossa kaikki meni hyvin. Kirjastokorttia en tarvinnut, koska siellä minut tunnetaan. Sain vihdoin ihanan amigurumikirjani, jota olen odottanut pitkään <3.

Sitten ratikalla takaisin keskustaan, josta kiipesin jälleen junaan. Pasilan kohdalla tulee kuulutus, että Huopalahdessa on joku juna hajonnut ja joudutaan odottamaan sitä. Onneksi ei mennyt pitkään, että päästiin taas liikkeelle! Kävelin kotiin, vaihdoin vaatteet, otin rahapussini mukan ja lähdin kauppaan. Kassalla kortti ei toimikaan. Syynä se, että siellä ei ole rahaa. No tästä alkaa kauhea miettiminen, mitä jättää pois. Jouduin luopumaan glögistä ja porkkanoista, joista olin haaveillut. Myös satsumat, joihin olen addiktoitunut, jäivät kauppaan. Poljin kotiinpäin kun tein jonkun käännöksen ja laukkuni levisi jalkakäytävälle. Loppumatka sujui hyvin.

Tässä kirjoittaessani onnistuin heittämään ompelulaatikkoni nurin, jolloin langat, neulat, hakaneulat, vetoketjut yms. levisivät ympäriinsä lattialle muun roinan sekaan.

Mitä mieltä olette? Haluatteko kuulla lisää tällaista vai oliko tämä lähinnä masentavaa? Tylsää? Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?

Miitti!

2010-10-25T12:26:00.001+03:00

Olin miitissä ja oli tosi kivaa. Se oli eka järjestämäni miitti ja stressasin sitä paljon mutta kuten tuli loppujen lopuksi huomattua, ihan turhaan. Kaikki meni tosi hyvin :). Kahvikin saatiin keitettyä! Toinen miitti on sitten kahden viikon päästä :3.

Kaikki mukaan! Ryhmäkuvaaaa!

Sitten vähän myöhässä, mutta kuitenkin. Osallistuin syyskuussa Dollmore-kimppaan. Tässä on mun ostokset yhdessä kuvassa:

Noi pelikortit on kovassa käytössä koulussa kun pelataan ristiseiskaa :D.

Kerro se kuvin

2010-10-24T21:14:00.002+03:00

Minna teki tämän omassa blogissaan ja innostuinpa minäkin sitten. Kaikki kuvat on sivustolta weheartit.com .
The hair you would die for?

Your dream place to live

Things you would like to have

Clothes you would like to wear

The way you would like to spend most of your days

Person you would like to look like

Kirjaston takahuoneessa

2010-09-21T21:22:00.000+03:00

Olen tällä hetkellä harjoittelussa Töölön kirjastossa. Rakennus on kaunis ja sen on suunnitellut Aarne Ervi. Se edustaa wikipedian mukaan modernismia. Vaikka enhän minä mitään taiteesta ymmärrä. Kuvassa on minusta kirjaston kaunein kohta, portaat. Ne jatkuvat kellarikerroksen varastosta neljännen kerroksen musaosastolle ja kattoikkuna muodostaa ikään kuin silmän iiriksen ja katon muoto luo vaikutelman silmästä muutenkin.

Alhaalta ylös.

Ylhäältä alas.

Kirjastossa on tosiaan tuo varastokerros, jossa minä en ole vielä päässyt käymään. Se ei ole asiakkaille avoin. Alimmassa kerroksessa on myös Satusali, jossa järjestetään (kuten nimestä voi päätellä) satutunteja. Kävin myös katsomassa ihanan nukketeatteriesityksen siellä viime viikolla, jonka eräs kirjastolainen piti. Ensimmäisessä kerroksessa on lainaustoimisto, lehtilukusali sekä lastenosasto. Kakkoskerroksessa on lukusali ja aikuisten osasto tietokirjoineen. Kolmannen kerroksen parvella on ruotsinkielinen aineisto, sekä kielten oppikirjat. Parven perällä pienessä huoneessa sijaitsee Taidehuoneeksi kutsuttu tila. Kolmannessa kerroksessa on myös hiljainen työskentelytila varustettuna kuudella tietokoneella. Neljännessä kerroksessa on asiakkaiden käytössä oleva kahvihuone. Käytännössä siellä on Tuoleja, pari pöytää ja kahviautomaatti. Neljännessä kerroksessa on myös musiikkiosasto, jossa oleva kaareva systeemi (en tiedä, miten sitä kuvailisi) on mielestäni hieno.

Toivon, että kaikissa kirjastoissa, joihin menen, olisi yhtä rento ja vapautunut ilmapiiri. Työtehtävät eivät ole olleet ylivoimaisia ja olen nauttinut siitä, ette olen saanut oppia koko ajan uutta tältä alalta. On jo niin kulturelli olo vaikka olen ollut täällä vasta kuusi viikkoa.

Kirjaston järjestelmissä on se jännä juttu, että jos kirjan tiedot on jollakin koneella auki, sitä ei voi samaan aikaan lainata tai palauttaa missään muualla kirjastossa. Sama juttu on siinä, että jos asiakkaan tietue on auki koneella, hän ei voi asioida missään muualla. Tästä syystä on hyvin tärkeätä sulkea tietueet aina. Olen monta kertaa juossut toisessa kerroksessa sammuttelemassa auki olevia tietueita kun asiakas valittaa, että lainausautomaatti ei toimi. Tästä on sitten kirjastossa väännetty huumoriakin, bongasin tämän kuvan jostain laatikosta.

Ilmoitus kannattaa ottaa vakavasti.

Nimettömät sotkut. Eli joku mokas.

Stanley Kubrick - LOL

Kuvailua

2010-09-16T22:32:00.000+03:00

Heissan, pari kuvaa tällä kertaa. Muutamia viikkoja sitten vietettini kaverin synttäreitä ja kakku oli upea! Sitten päivitystä vaateasiaan, eli ostin lopulta ne housut. Kuva tästä paita-housu -yhdistelmästä alla. Housuista ei nyt kyllä hirveän hyvää kuvaa tuosta saa.. Keinovaloa voi syyttää tästä. Tykkään itse kyllä tosi kovasti. Kaikki aikaisemmat housuni ovat pussittaneet reisien kohdalta, mutta nämä ovat juuri sopivat. Ilmeisesti minulla on jotenkin pitkät jalat kun lantiolta sopivat housut ovat liian lyhyitä ja jaloista sopivat housut kiristää. Se minun anatomiasta sitten :D.

Aion jossain vaiheessa syksyä aktivoitua luontokuvaajanakin jossain vaiheessa. Onko toiveita luontokuvauksen kohteesta. Minulla olisi tuossa joki, pelto, niitty, perus kerrostalopiha keinuineen, pientä metsää...

Kaverin synttärikakku <3.

Paita + koru + housut

Elokuvavinkkausta

2010-09-10T11:35:00.002+03:00

Seitsemän elämää

Ensi-ilta: 2006
Alkuperäinen nimi: Seven Pounds

Ohjaus: Gabriele Muccino
Käsikirjoitus: Grant Nieporte
Pääosissa: Will Smith, Rosario Dawson, Michael Ealy, Barry Pepper, Woody Harrelson
Pituus: 125 min.
Ikäraja: K-11
Elokuvan kotisivu: http://www.sevenpounds.com/

Kun elokuva saapui suomessa, kiinnitin tähän huomiota, sillä Will Smith on yksi suosikkinäyttelijöistäni. En kuitenkaan mennyt katsomaan tätä elokuvateatteriin silloin vaan katsoin sen viime kuussa kun olin lainannut sen kirjastosta. Elokuva kosketti minua syvästi ja itkin pitkään elokuvan jälkeen. Ehkä olen vain höpsö kun herkistyn tällaisista, mutta suosittelen elokuvaa todellakin kaikille.

Will Smith näyttelee tässä elokuvassa veroviranomaista. Hänen motiivejaan hänen tekoihinsa ei paljoa selitellä elokuvan aikana, mutta kaikki saavat selityksensä viimeistään elokuvan lopussa.

En oikeasti osaa kertoa mitään tästä ilman, että paljastaisin jotain, minkä haluan teidän itse tajuavan. Justh whatch it, please!

Oma taivas
Ensi-ilta: 2010
Alkuperäinen nimi: Lovely Bones
Ohjaus: Peter Jackson
Käsikirjoitus: Alice Sebold (romaani)
Pääosissa: Saoirse Ronan, Rachel Weisz, Mark Wahlberg, Stanley Tucci, Susan Sarandon
Pituus: 2h 15 min.
Ikäraja: K13
Elokuvan kotisivu: http://www.lovelybones.com/

Luin Alice Seboldin kirjoittaman romaanin muutamia vuosia sitten. Pidin sen kuvailusta ja tarinan kulusta. Pystyin hyvin kuvittelemaan sen elokuvana lukiessani sitä. Kuvailut olivat kauniita ja juoni eteni tasiasesti. Päähenkilö on aivan ihana ja hänelle on valittu juuri sopiva näyttelija elokuvaan.

Kirja ja elokuva kertovat nuoresta tytöstä, joka raiskataan ja murhataan. Tyttö ajelehtii niin kutsuttuun Omaan taivaaseen, josta hän tarkkailee läheistensä ja vielä vapaana liikkuvan murhaajansa elämää. Vaikka pidin todella paljon elokuvan taiteellisista kohtaukseista, niitä oli ehkä vähän liikaa ja niitä kaikkia ei selitetty. Mutta nautittavai olivat, siinä en väitä vastaan. Suosittelen sekä kirjaa, että elokuvaa, sillä ne eroavat hiukan toisistaan. Kirjassa on tietysti enemmän asiaa tunteen tasolla, jota on elokuvassa täytetty taidemaisemilla ja tietokonetehosteilla. Kannattaa katsoa.

Syksy ja ajatuksia siitä

2010-09-09T19:29:00.000+03:00

Jos en sitä aikaisemmin tiennyt niin nyt tiedän. Olen syksyn lapsi. Tottakai sen tiesin, että olen syntynyt syksyllä, mutta se, että vuodenajoista syksy on se, joka minut herkistää.. sitä en osannut ennen sanoa. Ehkä olen nyt elämän herkistämä monella tavalla ja enemmän tietoinen ympäröivästä luonnosta ja sen ihmeistä. Avarakatseisempikin. Tai sitten se Wicca - Harjoittajan opas on saanut minut ajattelemaan asioita eri tavalla.

Wiccassa syksy on sitä aikaa, jolloin Jumalatar on raskaana Jumalalle, joka on pian kuolemassa. Tämä on tietysti vertauskuva, joka kertoo luonnon kuolemasta, mutta samalla valmistautumisesta uuteen syntymään talven jälkeen. Minusta ajatus on kaunis ja jotenkin voimaannuttava. Mikään ei lopu vaan energiat kiertävät kehää pitäen yllä tasapainoa kaiken keskellä.

Onko minusta tulossa pahemman luokan pakana?

Kirjallisuutta
Wiccan käsikirja : johdatus wiccan saloihin / [Kate West] ; [käännös: Tuikku Ljungberg]
Wicca : opas wiccan harjoittajalle / Scott Cunningham ; [käännös: Tuikku Ljungberg]
Mitä wicca on? / Titus Hjelm (toim.)

PS. Olen kehittynyt elämässäni tasolle 22.

Ennen syksyä

2010-09-03T23:37:00.000+03:00

Olen päivittänyt todella laiskasti. Tämä on kaukana siitä 'kerran viikossa' rytmistä. Olen pahoillani.

Olen valinnut viimeaikoina vaatetukseeni voimakkaita värejä. Tumman punaista ja mustaa ja tumman ruskeaa. Ostin uuden villapaidan. Siitä kuva alempana. Kampin kauppakeskuksessa avattiin tuolloin uusi Seppälä, joten sain -30% alennuksen. Kokeilin paidan kanssa samaan aikaan tummanharmaita rentoja reisitaskukangashousuja. Olisin halunnut otaa nekin, mutta yli 30€ housuista on minulle liikaa. (Tiedän, ettei se ole paljon monille.. mutta minä en halua maksaa vaatteesta enemmän vain sen takia, että ne ovat jotan merkkiä.) Tänään ostamani uusi kaulakoru sopii paitani kanssa mielestäni hyvin yhteen. Sen ostin sokokselta -15% alennuksella.

Kuten aikaisemmin julkaisemistani kuvista voi päätellä, käytän pajon hameita ja tuskin lainkaan housuja. Nyt kun talvi taas tulee, tuntuu siltä, että pitäisi löytää housut, jotka sopisivat tyyliini. En viime talveakaan kyennyt joka päivä kulkemaan hameessa, joten ahkerassa käytössä olivat serkkuni vanhat farkut. Ensimmäiset, joihin olen tyytyväinen.

Huh kun on avautumista näinkin pienestä asiasta. Ja koko ajan ajatukset palaa niihin Seppälän housuihin. Ne oli niin hyvät..

Tapoin sen kuvankäsittelyohjelmalla, mutta koittakaa kestää....

Ropecon

2010-07-28T21:54:00.005+03:00

Lupasinko olla laittamatta kuvia itsestäni pitkään aikaan? Huijasin!

Olin viime viikonloppuna Ropeconissa. Ropecon on Suomen suurin roolipelialan tapahtuma, joka järjestetään Espoon Otaniemen Dipolissa. Siellä on luentoja, roolipelejä, liveroolipelejä, tanssiaiset, boffer-turnaus, kivi-paperi-sakset –turnaus, lautapeliturnauksia… vaikka mitä! Siellä minä olen kotona! Tänä vuonna teemana oli Kauhu ja Ropecon 2020.

Ihmiset ovat tietysti pukeutuneet mitä ihmeellisimpiin asuihin. Animehahmoiksi pukeutuneita katsotaan Ropeconissa kieroon, mutta silti niitäkin löytyy (he eivät ilmeisesti tiedä asiasta). Ropeconin kävijöiden keski-ikä kasvaa koko ajan. Kävijöissä on varmasti joku yli 50-vuotias ja useita lapsiperheitä näkyi myös.
Itse olin pukeutunut kissatytöksi kuten myöhemmin kuvasta näkyy. Löysin myös itselleni pinssin, jota koristi teksti: “Älä ota kesäkissatyttöä.” Tanssiaisissa yli-innokkaille miehille tätä oli hyvä esitellä. Yksi uhkasi laittaa minut taskuun. Terkut vaan sille o/. Pornopolka oli taas kerran mahtavaa. Lisäksi roolipelasin aggressiivisesta kääpiöstä huolehtivaa tietäjää vedenalaisessa maailmassa ja ryhdyimme eeppiseen taistoon lohikäärmeen kanssa ja voitimme. Suurimmaksi osaksi kääpiön ansiota, mutta tietäjä katseli hyväksyvästi sivusta. Jep.
Lopuksi kesäkissatyttö:

Asukokonaisuuksia

2010-07-12T22:15:00.001+03:00

Tämä ei ole tyyliblogi, mutta en ole sanonut, etten joskus postaisi asukokonaisuuksiani :). Tämä on se kerta (heikkohermoiset: silmät kiinni ja kursori kohti punaista ruksia).

Vappu 2010

Desucon 2010 – Pokemonkouluttaja

Juhannus 2010 – Hippi

Sikajuhlat 2010 – Onginta-henkilö

Eräänä päivänä – Musta

Sitten meneekin taas aikaa ennen kun postaan yhtään kuvaa itsestäni :).

Uusin innostukseni

2010-07-12T15:12:00.000+03:00

Anteeksi tauosta. Olen ollut viikon leirillä hoitamassa lapsia ja on ollut niin kuuma, etten ole paljoa viihtynyt koneella muutenkaan. On se kuitenkin ihanaa kun on 30 lämmintä. Olen aina pitänyt kesästä ja lämmöstä enkän talvesta ja kylmästä. Kesän kaikki vihreät sävyt jaksaa aina hätkähdyttää.

Tässä merkinnässä kerron pallonivelnukeista. Ne ovat uusin innostukseni ja olen päättänyt hankkia ensimmäisen nukkeni elokuussa kun rahatilanne on selvillä kesän jälkeen. Tämä merkintä sisältää kuvia, jotka eivät ole minun ottamiani vaan nukkejen jälleenmyyjien sivuilta. Kuvan lähde löytyy aina linkistä kuvan alta.

Monet varmasti ajattelevat nukesta ensimmäisenä jonkinlaista vauvaa tai mollamaijaa. BJD on kuitenkin jotain ihan muuta. Nukkeja on eri mittaisia ja näköisiä: 90 cm:stä 12 cm:n, aikuisia ja lapsia. Nukke seisoo omilla jaloillaan ilman tukea ja sen pallonivelet taipuvat siten, että sen voi saada kaikkiin niihin asentoihin, joihin ihmisenkin on mahdollista päästä. Nukella on vaihdettavat silmät ja peruukki. Myös nuken ruumiinosia voi vaihdella. Kerron eniten tässä merkinnässä noin 42 cm nukesta, jollaisen aion itse hankkia.

http://www.villemoart.com/en/gallery/islands-doll-amy-10050.jpg

Tuleva nukkeni valmistaja on IslandDoll ja sen tuotenimi on AMY. Ihastuin nukessa ensimmäisenä sen hieman utuiseen katseeseen ja siihen, että avonaisesta suusta näkyy kaksi pientä hammasta. Kasvojen muoto ei ole liian lapsenomaisen pyöreä, kuten monissa muissa nukeissa vaan siinä on myös aikuismaisia piirteitä. Amy on aikuisen ja lapsen välimuoto, eli nuori.

Jos nukkeen ei valitse mitään lisäosia, se tulee paketissa kotiin ilman meikkiä, peruukkia ja silmiä. Päätin valita ensimmäiselle nukelleni valmiin meikin, jotta en epäonnistuisi heti. Vaatteet teen kylläkin itse. Valitsen pakettiin mukaan kuvassa näkyvät silmät sekä sivustolla toisaalla esillä olevan oranssinruskean peruukin. Aion taivuttaa nuken ripset ylöspäin, jotta katse kirkastuisi.

http://www.parabox.jp/obitsu/60-boy/3-01.jpg

Linkkejä aiheeseen liittyen, mikäli kiinnostuit:

Nämä nuket vievät mennessään, todellakin. Elokuun jälkeen blogiini alkaa tulla kuvia myös kauniista nukesta. Sitä odotellessa menen juomaan mehua, etten saa nestehukkaa. Muistakaa tekin juoda!

Desucon 2010

2010-06-14T11:35:00.002+03:00

Desucon on Lahdessa Sibeliustalossa järjestettävä kaksipäiväinen Japanilaiseen pop-kulttuuriin keskittyvä tapahtuma. Ohjelmassa oli tänä vuonna paneelikeskusteluja, luentoja, esitelmiä, työpajoja, cosplay-gaala, Haruko Momoin konsertti, Meidokahvila, pelejä… ja vaikka mitä muuta. Lisätietoa osoitteesta http://www.desucon.fi/ .
Aamulla herääminen oli tuskaista ja oli vähän huolta siitä, ehditäänkö junaan ja tulevatko bussit ajoissa. Ehdittiin kuitenkin, eikä juna ollut edes niin täynnä kuin pelkäsimme. Matka Helsingistä Lahteen kesti noin tunnin ja kävelymatka Sibeliustalolle kesti puoli tuntia. Oltiin poikaystävän kanssa hyvin helpottuneita kun vihdoin päästiin paikalle. Joutuimme kuitenkin odottamaan lipun oston jälkeen ulkona vielä melkein tunnin. Oli ainakin hyvää aikaa pohtia kameran asetukset kohdalleen.
Sibeliustalo oli täynnä erilaisiin asuihin pukeutuneita ihmisiä. Itse olin pukeutuneena random pokemonkouluttajaksi. Osallistuin Fanfiction työpajan luento-osuuteen, josta sain paljon vinkkejä kirjoittamiseen. Pelasin Tonin kanssa monia lautapelejä ja voitinkin hänet usein (tämä pitää aina mainita!) Meidokahvila, jossa oli meidojen lisäksi myös butlereita, oli ihana kokemus.
Kuva meidosta ja butlerista. Kuva peräisin Desuconin blogista, ei itse ottamani siis. Kahvilassa oli kuvauskielto.

Sitten vähän omia kuviani tapahtumasta.

Tänä vuonna vietimme tapahtumassa ainoastaan lauantaipäivän, mutta jos vaikka ensivuonna paremmalla rahatilanteella vietettäisiin tapahtumassa molemmat päivät. Oli siellä sen verran hauskaa :).

Wicca nuortenkirjallisuudessa

2010-06-08T19:39:00.005+03:00

Uutinen : Kansanedustaja haluaa kieltää wicca-aiheiset uutuuskirjat
Uutinen : Kustantamo ei julkaise nuorten wicca-kirjasarjaa

Homman nimi on siis se, että kansanedusta ja nimeltä Leena Rauhala haluaisi kieltää uuden nuortensarjan julkaisemisen Suomessa.

“Sarja kertoo Rauhalan mukaan "wiccalaisuudesta" ja on "täysin sopimaton nuorille". Sarjassa käytetään huumeita ja poltetaan tupakkaa. Erään tytön kuvaillaan pukeutuvan kuin "sadomasokistinen prostituoitu". Rauhalan mielestä "tällaista materiaalia ei tulisi lainkaan julkaista Suomessa".”

Wiccalaisuus on “nykyajan noituutta”. Suomessa noin tuhat ihmistä tunnustautuu wiccalaiseksi, mutta se ei ole saanut virallisen uskonnon asemaa. Wiccat “ottavat oppinsa luonnosta ja saavat innoituksen Auringon, Kuun ja tähtien liikkeistä, lintujen lennosta, puiden hitaasta kasvusta ja vuodenaikojen kierrosta.” (Kiitos wikipedia.)

Rauhala pitää tämän wiccalaisuuden levittämistä nuorille haitallisena. Nykyään kun minkä tahansa uskonnon tai uskomuksen tuputtamista nuorille pidetään haitallisena. Minusta se, että nuori ei kasvaessaan saa tietoa mistään uskonnosta, johtaa vain siihen, että hän suhtautuu ennakkoluuloisesti kaikkiin uskontoihin ja uskomuksiin, joihin myöhemmin törmää. Ihmisellähän on luontainen taipumus puolustautua negaatiolla itselleen vieraita asioita vastaan.

“Huumeet esitetään kirjassa negatiivisessa valossa. Suomalaisesta laitoksesta on poistettu alkoholi ja tupakka. Sadomasokistinen prostituoitu -vertaus on muutettu muotoon 'aika hurjan tytön näköinen'."”

"Wicca-uskonnosta olemme huolissamme. Fiktio on fiktiota, mutta saimme kuulla, että wicca-uskonto on oikeasti olemassa. Lapset ovat herkkiä ja haluamme olla varovaisia, oli kyseessä mikä tahansa uskonto, vaikka kristinusko."

Minua ihmetyttää tämä, että kirjasta voidaan äkkiä poistaa alkoholi ja tupakka. Tässä sensuroinnissa mennään minusta jo liian pitkälle. Eivät nuoret näin heikkoja ole. Ja minua ihmetyttää, että tässä pienessä kustantamossa (joka kustantaa muun muassa Pollux-hevoskerhon kirjoja) säikähdettiin heti sellaista asiaa kuin Wicca. Ja heti kun siitä kuultiin, kirjan julkaisu peruutettiin. Kuinkakohan paljon asiaan mahdettiin perehtyä ennen päätöstä? Olisiko päätös ollut sama jos kirjassa olisi ollut juutalainen tai islaminuskoinen? Tai joku, joka uskoo vaaleanpunaisiin pääsiäispupuihin? Kuinka paljon nämä vahingoittaisivat “herkän nuoren sielua”.

Suomalaiset ovat suurimmaksi osaksi tapauskovaista kansaa. Kristinusko on syvässä useissa meissä. Kristinuskossa noituus nähdään hyvin negatiivisessa valossa ja se on Raamatun mukaan syntiä. Ehkei ole ihmekään, että valtaosa suomalaisista kirjan kieltäisi sen suurempia miettimättä.

Olisi ihanaa kuulla jonkun enemmän Wiccaan perehtyneen ihmisen mielipide. Ja myös kaikkien muiden mielipiteitä. Herättikö tämä teissä tunteita? Millaisia?

Herkullisia ohjeita

2010-06-08T18:43:00.002+03:00

Jaan nyt teillä herkullisen kesäsalaatin ja ihanan marjaherkun ohjeen!

Maissisalaatti

Purkkimaissia
Auringonkukansiemeniä
Jäävuorisalaattia

Sekoita ainekset, lisää pinnalle salaatinkastiketta, nauti.

Marjaherkku

Pakastemarjoja
Maustamatonta jogurttia
(Vanilliinisokeria)

Sekoita ja nauti. Nom nom nom nom!

Valitettavasti minulla ei ole näistä kuvaa, sillä söin ne (en kuvia vain salaatin ja herkun).

Massiivinen kuvapäivitys

2010-05-26T15:26:00.003+03:00

Nyt on kulunut liian pitkä aika päivittämisestä. Mihin se viikon rytmi katosi? Tässä on tämän päivän selitykset:

Minulla on koko viikko kokeita
Koneeni ei ole suostunut lataamaan uusia kuvia
Minulle ei ole tapahtunut mitään.

Olen valokuvannut tosi paljon viimeaikoina, enkä ole laittanut tänne mitään. Eli nyt tulee massiivinen kuvapäivitys!
Ensimmäisenä esittelen pari eläinkunnan edustajaa:
Poikanen (en ole vieläkään saanut tunnistettua lajia, kertokaa jos tiedätte!
Rusakko
Heinäsorsauros

Seuraavaksi maisemia. Ihanaa kun on kesä <3

Kolmanneksi ja viimeiseksi esittelen kuvia Roihuvuoresta, jossa vietimme poikaystävän kanssa Japanilaista Kirsikankukkajuhlaa.

Hieman myrtsin näköiset geishat jakamassa mitäs muutakaan kuin geishoja.

Hurja samurai

Parapara-esitys

Puutarhasta

Opastetaulu ja poikaystäväni. Sarkastista otetta (veden puhtaus + coca cola)
Itse kuvaaja vaihteeksi kameran toisella puolella.

Lapset puroleikeissä

Kirsikankukkien lehtiä täynnä oleva maa <3.
Kukkia <3.
Todella paljon anteeksi kun tästä tuli näin pitkä. Toivottavasti tämä kuitenkin korvaa viikon myöhästymisen :). Hyvää kesän alkua kaikille!

Vappu

2010-05-12T15:11:00.000+03:00

Olin taas vappupäivänä myymässä vappupalloja Porvoossa. Aamulla satoi vettä, mutta 9:n aikaan saatiin pallot ulos rekan takaosasta. Meitä oli neljä, mutta koko torin alueella meitä oli yhteensä ainakin kahdeksan. Palloja oli 80, mutta ei niillä lentoon päässyt. Oli Hello Kittyjä, Autoja, hevosia, koiria, kukkia ja paljon muita. Kiertelin torialueella, ostin lakritsia, myin palloja. Löysin lopulta itselleni mukavan paikan aukiolta, jossa oli lapsia hyppimässä trampoliineilla. Kaikki puhuivat ruotsia keskenään, mutta minulle he puhuivat suomea. Ystävällistä. Olisihan se ollut kivaa harjoitella, mutta parempi näin. 7:n jälkeen päästiin rekan kyydissä palkanmaksuun ja siitä pääsin kotiin.

Vappuaattona olin keskustassa poikaystävän kanssa. Katsottiin Mantan lakitus kaukaa koska ihmisiä oli paljon ja ilmapallot, kyltit ja muut peittivät tehokkaasti näkyvyyttä.

Sitten kuvia tästä vappukokemuksesta

Mainontaa

2010-05-12T14:37:00.000+03:00

Kiinnostaako käsityöt, ruuanlaitto, puutarhat? Haluan kutsua sinut liittymään Juju-kerhoon, jonka jäsenenä saat alennusta suuresta määrästä käsityöaiheisista kirjoista ja tarvikepaketeista.

Minä saan itselleni palkkioksi leimaisinsarjan ja sinä saat neulontakassin, joka sisältää 6 erilaista bambupuikkoparia. Lisäksi saat valita 2 lahjakirjaa 1 € / kpl + postitusmaksut 3,90 €.

Saat kerran kuukaudessa vihkosen, jossa esitellään kuukauden kirja, joka pitää erikseen peruuttaa juju-kerhon nettisivuilla. Jäsenyyden aikana pitää ostaa kaksi jäsenhintaista kirjaa (itse olen ostanut lahjaksi muutaman ja itselle yhden).

Tässä on paremmat infot liittymisestä.

Jos haluat liittyä niin olen tosi iloinen, tykkäisin hirveästi tuosta leimaisinsetistä :). Mailaa halukkuudestasi osoitteeseen donkii7@gmail.com niin sovitaan järjestelyistä.

Luettu 9.5.2010

2010-05-10T09:39:00.000+03:00

Viilto : Patricia McCormick

Kirja kertoo 15-vuotiaasta tytöstä, Calliesta, joka on päätynyt Mäntyniemeen, jota paikan hoidokit kutsuvat Laholatvaksi. Laitos on psykiatrinen hoitolaitos, joka hoitaa nuoria, joilla on ongelmia huumeiden, syömishäiriöiden tai viiltelyn kanssa. Kirjan päähenkilöllä on ongelmia näistä viimeisen kanssa. Callie ei puhu, eikä seurustele muiden "Laholatvalaisten" kanssa, mutta tarkkailee kaikkia. Ja on ehkä enemmän selvillä muiden ongelmista, kuin omistaan.

Kirjan ja Ruusun päivän kunniaksi vähän kirjavinkkausta

2010-05-04T09:06:00.000+03:00

Nargun ja Tähdet (Patricia Wrightson)

Kirja kertoo nuoresta pojasta nimeltä Simon, jonka vanhemmat ovat kuolleet. Hän muuttaa vanhojen sukulaistensa, Edien ja Charlien, luo lammasfarmille vuorien keskelle. Vuorien rinteillä kasvaa metsä, joka on täynnä erilaisia luonnonhenkiä, joihin Simon tutustuu. Potkoorokit, Niolit ja Torongit ovat levottomia, sillä metsään on saapunut työkoneita, joiden tarkoituksena on kaataa metsä ja metsässä vaeltava Nargun, ikiaikainen olento, on myös rauhaton.

Olen lukenut tämän kirjan kahdesti ja ostin sen vuoden alussa lopulta itselleni. Suosittelen tätä kaikille, jotka pitävät metsien salaperäisyyksistä, henkiolennoista ja kauniista kuvailevasta kerronnasta.

Ruttolinna (Seita Parkkola ja Niina Repo)

Seitsemän nuorta pääsee töihin Ranskaan Chateau d' Eno -linnaan tuottamaan kauhuelämyksiä turisteille. Jokaisella nuorella on oma erikoisalansa: rekvisiitta, erikoistehosteet, ruuat, stuntit, maskeeraus... Työnantaja on päättänyt kesän teemaksi keskiaikaisen Ruton ja nuoret ryhtyvät valmistelemaan teemaa innolla. Teema ja oikea elämä alkavat kuitenkin sekoittua vanhan linnan kolkoilla käytävillä ja jokainen saa kokea omat pelkonsa.

Kirja on kirjoitettu niin, että luku alkaa henkilön nimellä ja kertoo tapahtumat hänen näkökulmastaan. Kirja etenee suoraviivaisesti ja antaa loistavan kuvauksen jokaisesta hahmosta. Kirjaan pääsee täten hyvin syvälle, koska tietää hahamoista enemmän kuin muut hahamot tietävät toisistaan. Luin kirjan nuorena, mutta aion lukea sen vielä toistekin.

Robotit (Isaac Asimov)

Tämä novellikokoelma sisältää 11 novellia, jotka kaikki kertovat tulevaisuuden roboteista, joilla on ihmismäisiä piirteitä. Kirja kertoo filosofisesti siitä, mitä robotin ihmismäisiksi tehdyissä aivoissa liikkuu. I Robot -elokuvasta tutut kolme robotiikan pääsääntöä on peräisin tästä kirjasta ja sitä pohditaan monessa novellissa.
1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä eikä laiminlyönnin johdosta saattaa tätä vahingoittumaan.
2. Robotin on toteltava ihmisen sille antamia määräyksiä paitsi milloin ne ovat ristiriidassa ensimmäisen pääsäännön kanssa.
3. Robotin on varjeltava omaa olemassaoloaan niin kauan kuin tällainen varjeleminen ei ole ristiriidassa ensimmäisen eikä toisen pääsäännön kanssa.

Haaveilen, että saan tämän kirjan omaan kirjahyllyyni.

Innostuitko jostakin näistä kirjoista?

Hiilijalanjälkeni

2010-04-26T11:17:00.000+03:00

Laskin ekologisen jalanjälkeni Amf8:n haasteesta innostuneena. Nyt esittelen tässä tulokseni.

Jos kaikki eläisivät, kuten minä elän, tarvittaisiin 2,56 maapalloa (Suomen keskiarvo: 4,38). Niin paljon minä kulutan, vähän kyllä hävettää. Mutta en tiedä oikein, miten vähentäisin. Ei ole autoa, ei tiskikonetta, pesen pyykit pyykkituvassa.. Ruokaan voisin vaikuttaa ostamalla enemmän vain kotimaisia tuotteita, mutta yritän kovasti säästää ja ulkomailla tuotettu vain on halvempaa (talvella suomessa tuotettua en ostaisi kylläkään, vaikka olisi halvempaa, se menee jo yli hilseen). Koulumatkoille en oikein voi mitään, ne kuljen junalla ja kilometrejä vuodessa tulee 13200. Sitä se teettää kun koulumatka on 33 km. Suuri osa vaatteistani on kirpputoreilta.

Suomen keskiarvoon verrattuna tilastoni näyttävät sentään hyviltä, mutta paremminkin voisi mennä.

Muita tilastojani voi katsoa TÄSTÄ.

Oman hiilijalanjälkesi voit laskea TÄSTÄ.

Kasvihuonepäästöt koko maassa per henkilö vuonna 2000.

Oletko sinä huolissasi ilmaston tilasta?

Parapara

2010-04-21T12:45:00.001+03:00

Parapara on Japanista lähtöisin oleva klubitanssi, joka on levinnyt ympäri maailmaa. Suomessa se on vielä hyvin harvinainen tanssimuoto ja tällä hetkellä Suomessa on vain yksi virallinen Parapara -ryhmä, FinnPARAnoids. Tanssia voi harrastaa ainakin Helsingissä ja Tampereella. Paraparassa käytetään pääasiassa käsiä ja jaloilla liikkuminen rajoittuu pääasiassa edes takaisin askellukseen. Parapara kehittää hyvin käsien lihaksia, sekä vatsa- ja selkälihaksia.

Olin tanssimassa Paraparaa ja pidin siitä. Olen katsellut videoita aiheesta jo pitkään ja pitkään olen miettinyt tunneille menemistä. Nyt sain aikaiseksi! Olin tietysti myöhässä, koska minulla on olematon suuntavaisto, mutta se ei haitannut, koska onnistuin menemään tunnille juuri sillä kerralla kun kerrattiin kolmen edellisen viikon tanssit. Huidoin salin takaosassa vähintäänkin idiootin näköisenä, mutta hauskaa oli. Ensi viikolla uudestaan, ehkä silloin pääsee itse opetteluun mukaan. Minulla on huonot käsilihakset ja selkälihakset, joten tanssin treenaus tulee tarpeeseen. Ehkä säästyn pitkiltä sairaslomilta ja rasitusvammoilta tulevaisuudessa kun treenaan tarpeeksi. Kirjastotyö kuitenkin sisältää paljon nostelua ja kirjojen siirtoa.

Kuva

Olitko ennen kuullut Paraparasta?

Kirjaston takahuoneessa?

2010-04-19T18:32:00.001+03:00

Olen törmännyt useamman kerran sellaiseen oletukseen, että kirjastotyö on sitä, että istutaan tiskin takana ja lainataan ihmisille kirjoja. Haluan kumota tämän väitteen kertomalla, mitä kirjaston takahuoneessa oikeasti tapahtuu.

Mistä kirjat tulevat?
Kirjat eivät tule kirjastoon jotenkin automaattisesti vaan niiden eteen tehdään hankintatyötä. Kirjastot saavat listoja, joista he valitsevat kirjastoon sopivia kirjoja, jotka sitten toimitetaan kirjastolle. Toinen vaihtoehto on se, että kirjastotyöntekijä etsii kirjoja kirjakaupoista ja tilaa ne suoraan kirjastoon kirjaston hankintaohjelman kanutta. Kun kirja saapuu kirjastoon, se kirjataan koneelle saapuneeksi. Se päällystetään, siihen laitetaan tarrat ja varashälyttimet ja muut tilpehöörit ja sitten se on valmis hyllyyn lainattavaksi.

Mikä on asiasana? Miten kirjaston aineistohaku tietää niin paljon kirjoista?
Yksi kirjastovirkailijan tehtävä voi olla asiasanoitus. Usein tämä tarvitsee tehdä vain kerran ja sen jälkeen muut kirjastot kopioivat tiedot ja lisäävät ja poistavat siitä jotain, mikäli tarvetta on. Kirja luetaan ja sille annetaan asiasanoja. Esimerkiksi minun blogini asiasanoja voisivat olla: käsityöt, valokuvaus, bogit, valokuvaajat... Kaikki sen tiedot kirjoitetaan koneelle eli se luetteloidaan. Se on melkoista hommaa se! Tieteellisissä- ja erikoiskirjastoissa aineisto on lähes aina sellaista, mitä muissa kirjastoissa ei ole, joten tätä luettelointia tehdään paljon. Tietokoneen avulla nämä tiedot saadaan hienosti pakattua tietokannaksi, josta on sitten helppo tehdä hakuja. Kun kirjoittaa asiasanakenttään "valokuvaus", kone etsii kaiken aineiston, jossa käsitellään aihetta valokuvaus. Kannattaa ottaa huomioon, että asiasana on juuri tietty sanan, esimerkiksi jos kirjoitat asiasanakenttään valokuvaaminen, ei kone välttämättä löydä mitään.

Mistä sen tietää, minne se kirja laitetaan siellä kirjastossa?
"Jokaiselle kirjalle on oma paikkansa kirjastossa." Lause on melkein totta, sillä esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta -kirjalla on varmasti oma paikkansa, mutta Torey Haydenin lapsipsykologiaa käsittelevät romaanit voivat löytyä joko tietokirjojen joukosta tai sitten tavallisen kaunokirjallisuuden joukosta. Suurimmassa osassa kirjastoja käytetään 10-jakoista järjestelmää, joka jakaa kirjat aiheiden mukaan.

83. Näytelmät
83.7 Slaavilaisilla ja balttilaisilla kielillä julkaistut näytelmät
83.76 Eteläslaavilaisilla kielillä julkaistut näytelmät
83.761 Bulgariankieliset näytelmät

Tuo numerosarja on kirjan luokka, joten kirja on helppo sijoittaa omaan luokkaansa. Luokan sisällä kirjat on järjestetty nimekkeen mukaiseen aakkosjärjestykseen. Nimeke on usein tekijän sukunimi.

Elikkä, tällaista työtä minä tulen tekemään. Eli se 'piip, piip' kirjojen lainaus on vain pieni osa koko työtä. Koulussa oppii oikeasti arvostamaan ammattiaan :). Selvittikö tämä ajatuksiasi kirjastotyöstä?

Elikkä, tällaista työtä minä tulen tekemään. Eli se 'piip, piip' kirjojen lainaus on vain pieni osa koko työtä. Koulussa oppii oikeasti arvostamaan ammattiaan :).

Selvittikö tämä ajatuksiasi kirjastotyöstä?

Blogin sisältö?

2010-04-19T13:01:00.005+03:00

Olen pikkuhiljaa tulossa siihen johtopäätökseen, että blogini sisältö on vakaasti siirtymässä pois siitä, että se olisi pelkkä valokuvausblogi. Tänne on alkanut kerääntyä käsitöitä ja muitakin elämän pieniä iloja. Haluaisin kuitenkin asettaa jonkinlaiset rajat tälle blogille. Laitan tänne edelleen edellä mainittuja juttuja, mutta rajaan blogin niin, että se ei käsittele henkilökohtaista elämääni. Sille minulla on oma paikkani. En minä siitä tänne ole ennenkään kirjoittanut, mutta haluan kertoa sen näin kirjallisesti.

Haluaisin olla todella asiantunteva ja kirjoittaa täydellisiä artikkeleita ja blogijulkaisuja niiden varsinaisessa tarkoituksessa, eikä vain epämääräisiä päivityksiä silloin tällöin. Haluan ottaa tavoitteita tämän blogin kirjoittamisessa!

1. Aion kirjoittaa tänne kerran viikossa

2. Aiheina on

- valokuvaus

- käsityöt

- ruuanlaitto, leipominen

- kirjasto, kirjat, kirjallisuus

- mielipiteet

3. Haluan saada vakituisen lukijakunnan luottamuksen

Olisi mahtavaa onnistua tässä :)! Jos haluat sähköpostiisi ilmoituksen uusista blogiviesteistäni, voin lisätä sinut sähköpostilistaan. Ilmoita asiasta minulle jollakin tavoin.

Lopuksi kysymys, johon voit vastata merkinnän alareunassa olevilla napeilla: kyllä, ei ja en osaa sanoa:

Oletko blogini aktiivinen seuraaja?

Avautuminen elämästä ja blogeista

2010-03-15T17:52:00.001+02:00

Seuraan todella montaa blogia/muuta julkaisua netissä Googlen syötteenlukijalla, suosittelen sitä muillekkin. Ainut vika siinä on se, että sitä kautta ei voi suoraan kommentoida tekstejä.. Muuten sillä saa täydellisesti selattua kaikki uudet jutut :). Tykkään! Koko ajan vaan lisäilen sinne uusia juttuja luettavaksi <3. Minulla on siellä monia kuvablogeja ja käsityöblogeja ja pari tyyliblogiakin. Seuraan myös xkcd-sarjakuvaa.

Miten ihmiset hankkivat tämän kaiken tiedon 20 vuotta sitten? Tapaamalla toisiaan varmaan. Kudontapiirejä, lukupiirejä, muuten vain hengaamista ja turisemista. Olisihan se mukavaa vieläkin, mutta tuntuu siltä, ettei ihmisillä ole aikaa sellaisille asioille. Keskustelupiirejä, kudontapiirejä ja muita tällaisia järjestetään vain yli 60-vuotiaille, joille blogimaailma useimmiten on aivan vieras.

Ja tämän vuodatuksen tarkoitus oli se, että minulla on ihmisikävä.

Täytyy mun pari kuvaakin sitten laittaa:

Täs on mun tekemä TOTORO <3. Se on nyt vähän tommonen..

Nappikokoelma <3.

Neulomuksia ja virkkauksia

2010-03-08T19:33:00.001+02:00

Oon taas vähän väkerrellyt.

Herne-maissi-paprika-jokusininen-oksennus-sukat.

Hello Kitty

Herra Sammakko ja pullojukka.

Kuvia ulkoiluretkiltä

2010-02-28T11:28:00.001+02:00

Tässä on kaksi kuvaa viirupöllöstä. Upean näköinen eläin. Seurasaaresta.

Esplanadilta.

Rikhardinkadun kirjasto <3 <3 <3.

Amigurumeja <3

2010-01-23T15:52:00.001+02:00

Valmis kissa.

Keskeneräinen kissa, näyttää alienilta. Kämppis pelkäsi, että tämä tulee yöllä tappamaan hänet :D.

Jääkarhu tommosen väkäämäni pyykkipoikakirahvin selässä.

Takaisinpaluu

2009-12-28T18:16:00.001+02:00

Niin kuin on jo voinut päätellä, päätin sittenkin jatkaa täällä.. Sitä voisi luulla, että on kätevää tehdä kahta blogia samaan paikkaan, mutta ne vain häiritsee toisiaan. Kun on kaksi erillään ja ohjelma, jolla on helppo päivittää molempia, on se paljon helpompaa. Lisäsin tänne ne merkinnät, jotka olin jo ehtinyt laittaa LiveJournaliin. Anteeksi häiriö.

Virkkasin lumiukon ja Kissan/hiiren (emt kumpi tuo on…)

Ja hiirenkin virkkasin.

Ja tällaisen maalasin meidän seinälle. Siitä puuttuu vielä värit.

Ja kuusen koristelin :).

Linnanjuhlia ja pipareita

2009-12-28T17:53:00.001+02:00

Otaniemen Roolipeli-clubin järjestämä Linnan vastaanotto Otaniemessä itsenäisyyspäivänä. Tanssittiin historiallisia tansseja.

Perinteinen Linnan vastaanoton piparkakkutalo – tällä kertaa huvipuisto-teemalla.

Nallekarkit odottamassa hurjaan huvipuistolaitteeseen :D.

Piparkakkuja <3.

KÄMPPIKSEN TEKEMÄ MUSE-PIPARITEOS (ei todellakaan minun! en ota mitään kunniaa tästä taideteoksesta vaan kaikki kunnia kuuluu kämppikselleni.) Noita pipareita kyllä tein, nam nam.

Nämä piparit sen sijaan on minun omaa käsialaa. Oikeanpuoleinen näyttää oikeastaan aika pelottavalta.. Mutta vasemmanpuoleinen on söötti. Eihän noita raaski syödä.

On hanget (ei niin) korkeat nietokset kun joulu, joulu on meillä <3.

Marraskuun manifesti 28.11.2009

2009-12-28T17:50:00.001+02:00

Bändi nimeltä Paavo, oli kiva. Joku comebackin tehnyt hippibändi kultaiselta 80-luvulta.

VIP, en ole ennen pahemmin kuunnellut, mutta nyt kuulin ekaa kertaa livenä. Oli tosi hyvä, tykkäsin.

Punainen lanka. Soinut Yle X:lläkin vissiin. Kivan energinen.

Käsityömonsteri

2009-12-28T17:47:00.001+02:00

Punainen pipo valkoisella reunuksella. Lahjoitin tämän luokkakaverin pikkutytölle. (kuvassa Romeo)

Pinkkiä ja oranssia lankaa kudottu samaan aikaan. Nämä meni kaverille. Varressa 1 o 1 n. Minun mielestä paljon kivempaa kuin 2 o 2 n.

Minun pipo, Novitan Puro –langasta.

Sukat Lahjaksi.

Toiset saman tyyppiset sukat lahjaksi.

Sukat lahjaksi.

Pipo lahjaksi.

The End

2009-11-17T21:23:00.003+02:00

Juu, en ole tänne pitkään aikaan taas päivittänyt mitään. Ehkä siksi, että on niin 'monta rautaa tulessa'. Kirjoitan muihinkin paikkoihin ja olen tullut siihen tulokseen, että yksi paikka saa kelvata (se ei ole tämä). Laitan tästä lähtien kuvat Livejournal -tililleni. Olen siellä nimellä mutanttiaasi, joten jos haluat edelleen seurata valokuviani niin katsahda sinne. Yritän tästä lähtien laittaa valokuvat erilliseen merkintään, jolloin ne näkyvät kaikille. Mutta jos kiinnostuit minusta noin ihmisenä niin kyllä saa lisätä ihan kaveriksi asti :).

ELI LYHYESTI: SE ON LOPPU NY. MEEN LIVEJOURNALIIN.

Kiitos kaikille ja syvä kumarrus,

alkutalvisin terveisin,

mutanttiaasi

Pari kuvaa

2009-08-28T18:32:00.005+03:00

Tittidii taas pitkästä aikaa päivitän. Jätän huonot tekosyyt ja totean vain, että en ole jaksanut päivittää. Sorry harryt. Mut täs on pari kuvaa.

Myllykalliolla pieni polkupyörä puussa. Hassu :D.

Animecon & Finncon

Esplanadin puisto, kesäinen päivä.

Kirsikankukkia

2009-05-18T16:59:00.001+03:00

Kevät todellakin intouttaa valokuvaamaan. Sitä viihtyy enemmän ulkona. Sisällä ei ole yleensä mitään kuvattavaa. Tämän päivän vietin tuossa ihanassa ulkoilmassa pyöräillen. Lueskelin kirjaa kalliolla ja nautin auringosta.

Meressä lokki mutusti kalaa. Aika ällö tuo kala tuossa, mutta silti kiva kuva.

Tässä on sitä näköalaa siltä kalliolta, jossa olin lueskelemassa. Ihana paikka :).

Ja AURINKO paistoi ihanasti <3.

Kirsikkapuu on kaunein puu, mitä tiedän. Siellä, missä asuin enne, ei tällaisia ollut. Täällä niitä on.

Haluan tällaisia omalle pihalleni joskus jos sellainen on. Tai sitten muutan japanilaisen puutarhan sillan alle aina keväisin.

Vielä yksi kuva pakko laittaa <3.

Luonto- ja vappunähtävyyksiä

2009-05-13T21:57:00.001+03:00

Vähän nyt kyllä hävettää kun olin niin kauan päivittämättä. Ei pidä valittaa, jos kukaan ei tätä lue kun ei ole kerran mitään luettavaakaan :). Mutta tiedän, että tätä lukee ainakin kolme ihmistä. Huisia.

Latasin Windows Live Writerin, päivitän tätä sillä ohjelmalla ja ainakin tähän asti olen tosi tyytyväinen tähän. Olen tälläkin hetkellä yhteydettömässä paikassa ja voi silti kirjoittaa. Lataan tämän sitten nettiin kun saan yhteyden taas. (Olen junassa.)

Kuvat on tosi monipuolisia tällä kertaa. Minulla on sattuneista syistä ollut aikaa kierrellä ja keväällä koittaa muutenkin aina kauhea valokuvausinto (jaa no miten se poikkeaa normaalista.. en tiedä). Kuitenkin on kuvia, se on pääasia, eiks jeh :)?

Tämä kuva on Gardeniasta, Viikistä. Yksi niistä kuvista, joita ehdin ottaa ennen kun vesihöyry veti kameran linssin aivan huuruun. Kyseessä on siis trooppinen puutarha. Minä tykkäsin, tykkään jo pelkistä huonekasveistakin, joten tämä oli aika unelmapaikka. Ja jos tässä on kostea ilma niin Gardeniassa oli erikseen myös monsuunipuoli. Siellä oli kosteata! Vettä suihkusi katossa olevista letkuista vähän väliä.

Tällainen otus (ja sen useat kaverit) seikkailee välillä meidän takapihalla. Hauskaa, että vaikka asuin ennen ‘ei niin kaupungissa’ niin siellä ei tällaisia ollut koskaan. Nyt täällä kaupungissa niitä näkee ihan jatkuvasti. Siili, Orava ja Pupu ovat myös meidän takapihan asukkeja :).

Olin vappuna myymässä vappupalloja. Niistä on monia kuvia, mutta kavereiden ottamana. Tämä oli ainoa kuva, jonka otin niistä itse :D. Kuten voi huomata niin oli kaunis ilma. Sininen taivas. Ja aurinko paistoi suoraan minun naamalle ja poltti sen kivan punaiseksi. Vähän kyllä hävetti.

Vein vanhempani vierailulle pitkin rantoja. Siellä oli näitä lintuja. Ne ei ole Kanadanhanhia vaan jotain muita, en muista nyt mitä.. Ei ne mitään yleisiä kuitenkaan olleet. Isoja ja aggressiivisia kyllä. Ei hirveän lähelle uskaltanut mennä.

Tässä vaikka tällä kertaa. Yritän oikeasti muistaa päivitellä tätä vähän useammin :)! Hyvää kevään/kesänjatkoa!

Tähtitaivas ja kiinalainen uusivuosi

2009-02-11T22:19:00.001+02:00

Taas on ollut vähän taukoa. Olen edelleen tyytyväinen kameraani, sillä tulee hyviä kuvia. Tässä niistä muutama.

-- --

Jälleen yksi siltakuva Larusta. Oli myös jäätynyt tuo vesi tuosta.

Tässsä on minun mielestä ihanat värit. Älkääkä vain jättäkö huomioimatta tuota tähteä keskellä kuvaa.

Kiinalainen uusivuosi vauhdissa Kampissa.

Ja kiinalaisen uudenvuoden kunniaksi järjestetty ilotulitus.

Ihmisasuntoja

2009-01-14T22:01:00.002+02:00

Haha, sain sen uuden kameran. Jei! Sitä on nyt sitten tullut testailtua.

Mutta ensin pari kuvaa vanhalla kameralla

Katolle kiipesin. Kuvan nappasin ^^.

Toinen kuva katolta.

Tämän kuvan otin kun kävelin koulusta kotiin, mietin välillä, että täällä asuu ihan hirveästi ihmisiä. Joka ikkunan takana on joku ihminen ja erilainen elämäntarina. Ihmisiä on hirveästi.

Ja sitten pari kuvaa uuuuuudella kameralla ^^.

Kaupunki, kaunis kaupunki.

Meri ja taivas on tässä kuvassa ihania :).

Tos on joku paikallinen tehdas :D.

Yksi juttu tässä uudessa kamerassa ärsyttää. Kaikki kuvat on hirveän pimeitä. Pitäisi olla ihan hypervaloisaa, että saisi valoisia kuvia. Tai sitten minulla on asetukset ihan päin mäntyä.. Pitää jatkaa testailua.

Panasonic Lumix DMC-FZ5

2009-01-10T13:20:00.003+02:00

Päädyin nyt sitten kuitenkin tähän. Panasonic Lumix DMC-FZ5. Käyn ostamassa sen ensiviikolla :). Olen aika innoissani.

Kissakuumetta?

2009-01-08T18:56:00.002+02:00

Heipsistä! Olen taas valokuvaillut kaikenlaista. Aika sekalaista materiaalia kylläkin, mutta kuitenkin :).

Vähän vielä täytyy näitä joulukuvia esitellä, eli tässä tosiaan joulutorttuja. Tykkään värityksestä.

Kaloja: Kuparimonni, Kiekkokala ja Argenttiinan sampimonni.

Talvista maisemaa meidän pihasta. Tykkään, kun aurinko värjää noi puiden latvat. Paistaisipa aurinko pidempään!

Ja tästä tosiaan iski se kissakuume. Kaverilla oli äärimmäisen suloisia kissanpentuja ja minä otin niistä pari kuvaa, että voisin yrittää saada äidin ympäripuhuttua. En onnistunut. Mutta übersuloisia ovat silti <3!

Tässä vielä toinen kuva yhdestä söpöläisestä :).

Haaveilen

2009-01-06T02:25:00.002+02:00

Yksi Panasonic DMC-FZ28 tänne, kiitos :).

Oikeasti, haluan uuden kameran. En järkkäriä, enkä ixusta. Tuo vaikuttaa tosi hyvältä ja sopivalta minun käyttöön. Ei kellään sattuisi olemaan kokemusta? Tai jotain kommentteja? Olen aika lailla muiden kommenttien varassa, kun en itse ihan niin hirveästi kameroista tiedä. Hävettää vähän. Pitäisi paneutua aiheeseen kunnolla joskus.

Talvista Joulua, Jouluista talvea

2009-01-05T16:58:00.002+02:00

Siitä on aika törkeän pitkä aika kun viimeksi päivitin. On ollut vähän kaikenlaista. Nyt on joululomaa kaksi viikkoa takana ja yksi edessä. Ehkä jopa tällä viimeisellä viikolla saan jotain aikaiseksi :). Nyt siis pari jouluista / talvista kuvaa.

--- --- ---

Tässä on kuva joulutorilta Helsingistä, kierreltiin siellä. Juotiin lämmintä glögiä ja seisoskeltiin meren rannalla. Tosi hieno paikka, suosittelen käymään vaikka sitten ensi jouluna.

Tässä onkin sitten meidän joulukuusi, mitäpä siitä muuta kertomaan :).

Ja pakkasen kuuraamia lyhtyjä, minusta ainakin ovat tosi kauniita :).

Kävelyllä ja juhlaillallisella

2008-10-20T23:03:00.000+03:00

Olen ollut kävelemässä poikakaverini kanssa. Se oli tosi kivaa :). Aikaisemmin käveltiin enemmän pihalla, mut nykyään tulee oltua sisällä. Mut nyt siis pihakuvia mein kävelyreitiltä. Lisäksi oli kivaa kun kämppiksen kanssa järjestettiin juhla-ateria ja katettiin pöytä.. eikun lattia oikein hienoksi :D. Meillä kun ei ole vielä tuota pöytää. Mutta näin tänään, tässä kuvat.

--- --- ---

Punainen tuoli, oli aika yksinäinen tuolla :).

Pihlajanmarjat on minun mielestä tosi nättejä. Kivoja väripilkkuja muuten harmaassa maastossa.

Mehtäpolku. Minne lie vie.

Juhlaillallinen kynttilänvalossa. Tonnikala-kasvis-piiras ja teetä :)!

Taas yksin syksyinen pyöräretki

2008-10-14T22:03:00.000+03:00

Olin taas kerran pyöräilemässä kameran kanssa :).

--- --- ---

Veden sininen väri johtuu siitä, että se heijastaa taivaan sinistä väriä, kaunista.

Lenkkipolku, menee pitkän matkan rantaa pitkin. Ja mun polkupyörääkin näkyy vähän.

Syksyisiä puita ja edelleen sitä lenkkipolkua.

Pihlajanmarjat on tosi nähtin värisiä.

Vadelmia ja kaupungin valoja

2008-10-08T22:13:00.000+03:00

Ilahdutan teitä, jotka tätä luette taas muutamalla kuvalla! Olen jälleen kerran ollut vähän lenkkeilemässä, sieltä tulee kivoja kuvia. Voisi joskus yrittää mennä silloinkin lenkille kun on vielä valoisaa. Voisi tulla vähän vähemmän tärähtäneitä kuvia. Vaikka tämänkertaisista kuvista aika vähän oli tärähtäneitä. Kehitynkö minä :o? Se vasta olisikin hienoa!

En nyt yhtään tiedä, paljonko täällä käy oikeasti (säännöllisesti) katsomassa näitä kuvia.. kyllä saa kommentoida, tulisi motivoituneempi olo ^^.

--- --- --- ---

Vadelmia, jäisiä sellaisia. Minusta nuo on tosi kivan näköisiä. Melkein ko karvaisia ^^.

Löysin tuollaisen ihanan kallion ja kaupungin kauniit valot. Tuo kivi sopii tuohon kuvaan kivasti ja tuo valosilta kantautui hienosti sileätä kalliota pitkin.

Länsiväylä, mie oikeesti tykkään tuosta sillasta :).

Katulamppu syksyisen vaahteran keskellä.

Pyöräilin Larussa

2008-09-17T21:14:00.000+03:00

Kävin urheasti pyöräilemässä! Enkä edes eksynyt!(!!) Olen muutamaan kertaan jo onnistunut eksymään täällä.. piirsin itselleni oikein kartankin, mutta päädyin lopulta sen ulkopuolelle, joten se oli hyödytön. Ehkä pääasia, että pääsi kotiin ja että sai pari kuvaa napattua matkan varrella :).

--- --- --- ---

Lauttasaaren sillalta illalla. Kivoja noi valot. Vähän se tärähti, mutta no.. on se ihan siedettävä silti.

Tässä on tuollainen keltaiseen sadetakkiin pukeutunut setä. Katsoi minua hassusti kun nojasin siltaan ja räpsin kuvia kaikesta mahdollisesta :D.

Katukuvaa, tästä pidän :).

Kahvila, todella suloinen. Tuollainen möksä yhtäkkiä tien vieressä. Kiinnitin siihen huomiota heti kun muutettiin. Pitää jossain vaiheessa kyllä käydä siellä :).

Stadipupuja

2008-09-09T23:11:00.000+03:00

Jeesh! Pitkä aika on mennyt päivittämättä. Tässä on ollut tuo muutto vähän enemmän mielessä. Siitä pari kuvaa siis :).

---- ---- ----

Tässä vielä kuva kesken muuttamisen vanhasta huoneestani. Huomatkaa ihanat kasvini!

Tässä on uudesta huoneestani ja erityisesti kuvauskohteena on uusi ihana sänkyni. Tässä huomatkaa äitini tekemä päiväpeitto!

Ja meidän uuden kämpän takapiha. Huomaa erityisesti JÄNIS!!
Stadipupu.

Ropecon 2008

2008-08-15T15:53:00.001+03:00

Ropecon järjestettiin taas tänä vuonna, olin tietysti paikalla :). Oli loistava viikonloppu jälleen tänäkin vuonna. Lisätietoa www.ropecon.fi . Kuvat puhukoon minun puolestani.

*** *** *** ***

Ninjalapset. Nämä kaksi pikkuista olivat viimevuonna Hobitteja. Tänä vuonna he oli ninjoja :).

Miekkailunäytös oli hieno.

Gaalassa oli mukana Lumotut-larp, jossa itsekin olin mukana. En vain uskaltanut itse mennä esiintymään. Joten Anastasiana toimii toinen henkilö. Kiitos hänelle!

Väkijoukkoa odottamassa Gaalan alkua. Kaikenlaista sukankuluttajaa siellä liikkuu :).

Finncon & Animecon

2008-08-02T23:04:00.003+03:00

Finncon ja Animecon oli tällä kertaa Tampereella ja toki minun piti tunkea itseni mukaan :). Miittasin yhdellä foorumilla ja sitten vain hengasin ihmisten kanssa. Ei tarttunut mitään mukaan, ei edes isoa totoro-pehmolelua. Köyhä opiskelija *snif*. Mutta kameran muistin ja kuvia otin, sehän tässä on se pääasia :).

***

Tommosen pipon haluan, aivan ihania. Pitkät korvat voisi sitten kietoa kaulahuiviksi :).

Kivoja asuja, iso miekka :).

Kuka tunnistaa? Misty, Gary, Ash ja Brock. Pokémon!

Iso lintu (mikä sen nimi nyt olikaan.. saa kertoa, jos muistaa..) Väkeä :).

Ja mikähän tanssi mahtaisikaan olla kyseessä? Pornopolkka ^^...köh.. kyynärtanssi.

Mökillä kaverin kanssa osa 2

2008-08-02T23:02:00.002+03:00

Oltiin siis kaverin kanssa jälleen mökillä :D. Oli taas oikein mukava ilta, yö ja päivä. Peiton alla oli lämmin ja tuli juteltua paljon. Ja tietysti otettua kuvia :). Tässä niistä muutama. (Hei niin ja muuten! Jos josku tietää, miksen saa picasalla lisättyä blogiin kuin neljä kuvaa niin saa valoittaa.. tosi ärsyttävä juttu..)

Näitä me taas mutustettiin, hunajapaahdettuja pähkinöitä :).

Ja syötiin tuommosia kananlihatikkuja (mitlie olivat). Vinkeitä :D. Pitihän meidän heti poseerata niiden kanssa, ja oikein kynttiläkin. Joulufiilistä heinäkuuhun ^^.

Nämä pilvet ovat minusta tosi kauniita, untuvahahtuvaa.

Kaveri ja kaverin kissa. Oikein suloinen pari ^^!

Sekalaisia kuvia

2008-07-28T00:12:00.002+03:00

On ollut taas taukoa kuvien laittamisessa. Vaikka on kyllä tullut kuvattua, ei sen puoleen. Myöhemmin laitan jotain ihan 'ei sekalaisia kuvia'. Kävin nimittäin jälleen kaverin kanssa mökillä ja lisäksi Finncon & Animeconissa. Kuvamateriaalia siis riittää. Yksi telttaretkikin lukuisine kuvineen on takana :). Mutta niistä lisää myöhemmin.

Kiitos kommenteista, en mie varmaan ilman niitä jaksaisi mitään tänne laittaa ^^!

--- --- ---

Oltiin kaveriporukalla Tampereella ja istuttiin penkillä. (Joo, paloin.) Napsaisin siinä sitten tällaisen kuvan. Siellä taisi olla Kukkaisviikot meneillään, siksi nuo kauniit kukat.

Karkun ev. opiston rantakentältä napsaistu kuva. Tuolla on pari kertaa tullut oltua messussa. Nyt aurinko valaisi juuri täydellisesti tuon ristin ja alttarin.

Tampereen Runo-kahvilassa on nättejä tuoleja. Kyl mie tuollaiset tulevaan kotiini huolisin.

Pirunvuorella oltiin piknikillä. Sieltä on hienot näkymät järvelle. Välillä vähän satoi, mutta onneksi oli sateenvarjot mukana. Istuttiin siellä kuin sienet :).

--- --- ---

Kauhea homma noiden kuvien laittamisessa + kuvatekstien sovittamisessa. Ehkä joskus vielä opin tekemään sen nopeasti. Ja ehkä vielä joskus opin aloittamaan sen ennen puoltayötä. Haluun nukkumaan :D.

Mökillä kaverin kanssa

2008-07-12T21:07:00.001+03:00

Oltiin tuossa eräs päivä kaverin kanssa kaverin mökillä. Pari kuvaa räpsäisin siellä ja tässä niistä kaksi. Itse reissu oli todella mukava ja sää oli upea! Uimassa ei käyty. Suomen sää ei sovellut uimiselle. Vesi on aina liian kylmää :).

Tässä on ystäväni, nuo kukkaset ei valitettavasti olleet aitoja, mutta kivan värisiä kuitenkin. Sopivat kissapaitaan ^^.

Tässä on sitten kaveri ja minä. Päätettiin poseerata kameran edessä tuolla terassilla. Kauhea kameroiden asettelu ja sitten nopea pyrähdys kyykkyyn siihen eteen :D. Ajastimen ajaksi pitäisi saada määritettyä minuutti ^^.

Lisää ulkokuvausta

2008-07-05T20:09:00.001+03:00

On tullut taas kuvailtua. Olen ollut aika kipeä, joten en ole voinut lähteä oman pihan ulkopuolelle. Pihalla on kuitenkin ollut tosi upea ilma, joten siellä olen räpsiskellyt. Aina tästä pihasta löytyy jotain uutta ja jännää.

Kolme mehiläistä samassa kukassa. Äiti haki minut sisältä ottamaan kuvaa ja hauska kuva siitä tulikin :)!

Kipeänä en voinut lähteä oman pihan ulkopuolelle. Tykkään sateenvarjoista, niistä on kiva ottaa kuvia :).

Kukkia meidän kukkapenkistä. Ne on hassuja kun ne on sellaisia palloja, mitkä vain keikkuu pitkän varren päässä. Pitäisi varmaan harventaa aluskasvillisuutta niin eivät kasvaisi niin pitkiksi..

Kuvia ulkoa

2008-07-01T12:21:00.000+03:00

Tampereelta, siitä Ortodoksisen kirkon edestä, aukiolta.

Paluumatka MarkkinaGospelista. Tämä on myös Tampereelta.

Suihkulähde jostain päin Kankaanpäätä.

Meidän pihan omenapuu kukkimassa.

Koleana kesäpäivänä

2008-07-01T11:12:00.006+03:00

Ensimmäinen merkintä uudessa valokuvausblogissani. Ehkä ensimmäisenä väkään jotain infoa tästä tänne. Tuo nimi, "Hiding in my own confusion" tulee Lisa Loebin kappaleesta The way it really is. Ulkoasua pyrin muokkaamaan hienommaksi kunhan saan muokattua mahdollisimman hyvän otsikkokuvan. Ne, jotka minut tuntevat, voivat arvata, että siihen menee kauan!

Valokuvaaminen on koko ajan kasvava harrastukseni. Ainakin haluan sanoa sitä harrastukseksi. Omistan kameran, Canon Digital Ixus 40. Tidän, melko kehno kapine harrastusvälineeksi. Tulevaisuudessa hankin kunnon kameran.

Tykkään valokuvata ihmisiä. Aina ei kuitenkaan ole sellaisia saatavilla, joten täytän muistikorttia luontokuvilla ja maisemilla. Muokkaan kuvia ilmaisilla ohjelmilla (olen köyhä opiskelija (selitys kaikkeen)), PhotoFiltrellä ja Picasalla. Picasalla myös lähetän kuvat. Se kun on myös googlen omistuksessa, samoin kuin tämä Blogger, johon bloggaan.

Aiheesta eksymiset ei toivottavasti haittaa niitä, jotka tätä lukevat. Se on mahdollista. Yritän kuitenkin pysyä siinä, että joka merkinnässä lähetän mukana ainakin yhden valokuvan. Joskus saattaa tulla täysin tekstittömiä merkintöjä, mutta ne tuskin haittaavat ketään. Kuvathan tässä kuitenkin ovat se pääasia.

Sitten onkin varmaan tämän merkinnän kuvan aika:

Kuvassa on siis heinänkorteen pujotettuja muroja. Pidettiin kaverin kanssa hauskaa Kankaanpään Evankeliumijuhlilla :). Tuolloin oli vielä kaunis sää ja taivas oli silminnähden sininen.

Kiitos huomiostanne. Toivottavasti luet myös seuraavan merkintäni, joka tulee joskus :)!