Ihmissatama on Lindqvistin kolmas romaani. Aikaisempia teoksia ovat Kuinka kuolleita käsitellään (2005) ja Ystävät hämärän jälkeen (2004). Jälkimmäisestä on tehty myös elokuva, jota suosittelen erilaisen vampyyrielokuvan etsijälle.
Juuri lukemani Ihmissatama kertoo eräästä saaresta Ruotsin rannikolla. Saaren nimi on Domarö ja sillä on kannettavanaan karmiva historia. Saari kannattelee myös päällään tiivistä ihmisyhteisöä, joka on elänyt saarella satoja vuosia sukupolvesta toiseen.
Eräänä kauniina talvisena aamuna Anders, hänen vaimonsa ja 6-vuotias läpsensa Maja päättivät lähteä hiihtäen katsomaan läheistä majakkaa. Vain kaksi palasi takaisin. Yksi heistä oli vain kadonnut jälkiä jättämättä.
Katoaminen ei jäänyt ainoaksi ja siinä vaiheessa kun kadonneita alettiin öisin nähdä kulkemassa saarella, yhä usemapi katosi tai tuli hulluksi. Katseet suuntautuivat merelle. Sinne ihmiset katosivat ja se ympäröi koko saarta. Ja se oli syvä. Ja valtava. Ja pelottava.
"Hän näki mielessään meren hapuilevan saarten kallioiden yli, peruskallion halkeamien poikki, alas maahan, kaivoihin ja oli kuin mantra olisi kaikunut hänen päässään kun Simon johdatti hänet ulos: Kenelläkään ei ole niin pitkiä sormia. Kenelläkään ei ole niin pitkiä sormia."Kirja on genreltään kauhua, mutta suosittelen tätä silti niillekin, jotka eivät yleensä kauhusta välitä. Sivuja on 515, mutta sitä ei malta laskea käsistään. Teksti on kiehtovaa ja välissä kerrotaan muistoja saarten asukkaiden menneisyydestä, se tekee kirjasta entistä mielenkiintoisemman. Sitä vain katoaa Domarön tarinoihin.
Ooh, vaikuttaapa jännältä kirjalta!
VastaaPoista